Kannen kuva: Ullamaija Hänninen ja Marita Suontausta.
NUMERO 11
13.11.2009
PÄÄKIRJOITUS
SUOMI: Hevosten sota
MUUTOS: Sekametelisopasta selviin vesiin
ITSENÄISTYMINEN: Kohti omaa elämää
VANHUUS: Pelastukoon ken voi
PERHE: Sisarkateus on taistelua rakkaudesta
PERUSKORJAUS: Tarvittaessa talokin muuttaa
ASUMINEN: Lomamökki, kesäkoti, koti
PUUTARHA: Meerin marjat ja hedelmät
YRITTÄJÄ: Puisten taivutusten taitaja
RUOKA: Maukasta pienin muutoksin
HAUTAJAISET: Surujuhla vaatii suunnittelua
KÄSITYÖT:
Nallen kanssa talveen
Joka pisto on palkinto
Sievää ja somaa
TAITEILIJA: Savi kertoo sata tarinaa
VALTAMERESSÄ: Tutkija valastaa tietoa
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Elämäntilanteita
Koti maalla
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Kätsy
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 10.12. ja Maatilan Pellervo ja Iso Kalenteri 19.11. sekä Maatilan Pellervon joulukuun numero 3.12.
Iso Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Painavia pikku seikkoja
”Tilanne oli minunkin kannaltani perin hankala. Tiesin, että ainoa keino saada potilas rauhoittumaan on tutkia vaivat huolellisesti, kuitenkin tietäen, että valtaosa vaivannäöstä olisi tarpeetonta.”
Olen toiminut lääkärinä jo 27 vuotta. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Elämäkerran sijasta valotan työtäni esimerkkien kautta.
Olen aina ollut sitä mieltä, että pikku seikoilla, yksinkertaisuudella, on merkitystä. Tätä on vaikeampi selittää kuin kertoa. Kuvaan pienet tarinani niin, että yksityisyys säilyisi. Tarinoiden tarkoitus ei ole kuvata omaa nokkeluuttani tai muuta yhtä epätodennäköistä. Toiveeni sen sijaan on, että niistä voisi oppia jotakin.
Ensimmäisiä kertoja tämä ”lainalaisuus” todisti itsensä 1980-luvun alussa. Avasin vastaanottoni oven ja pyysin sisään nuoren naisen, joka oli saapunut työnantajan edellyttämään terveystarkastukseen. Nämä tarkastukset usein turhauttivat minua, sillä näistä nuorista ihmisistä ei juuri löytynyt mitään sellaista, joista television lääkärisarjoissa nykyään puhutaan.
Rutiinimainen kysely ei tuottanut mitään. Hyväkuntoinen nuori nainen kertoi uivansa 800 metriä useita kertoja viikossa ja elävänsä muutoinkin terveesti. Kuin ohimennen hän kertoi, että lapsena oli epäilty jotakin sydämessä, mutta se oli myöhemmin todettu ”kasvamiseen ja kehitykseen liittyväksi”.
Ilman tuota pientä yksityiskohtaa olisin saattanut jättää sydämen kuuntelematta. Jopa niinkin kokematon nuori lääkäri huomasi, että sydämen rytmissä oli jotain perin juurin kummallista. Neitoselle asennettiin muutama kuukausi myöhemmin pysyvä tahdistin, ja myöhemmin hän vilpittömän hämmästynyt suorituskykynsä kaksinkertaistumisesta. Kuntoiluharrastus oli kompensoinut hänen vakavan sydänvikansa oireettomaksi taaten normaalin fyysisen suorituskyvyn.
Toinen mieleenpainuva potilas oli nuori mies, jonka tilanteessa käytin hyödykseni Meilahden sairaalan kandiajan opetuspotilasta. Aistien kautta oppiminen on tehokasta.
Taudinmääritys oli selvä jo viiden metrin päähän, kun ilman muita krapulan oireita ja merkkejä oleva nuori mies nousi ylös ja vaaleista kasvoista tuijotti kaksi pullottavaa ”tomaattia”. Hän oli varsin otettu kun ilmoitin diagnoosin jo ennen istuutumista. Muutoin synnyltään monimutkainen mutta oireiltaan yksiselitteinen Basedovin tauti on tavallisin kilpirauhasen ylitoiminnan syy.
Mieleen painunein ja hämmästyttävin yksinkertaisuuden periaatetta vaaliva potilaskokemukseni kuitenkin koskee ihmisen mieltä.
Vastaanotollani kävi muutaman vuoden ajan noin 30-vuotias mies, joka toimi yrittäjänä. Hänellä oli magneettikuvan perusteella epäilty harvinaista ja hidasta, pahanlaatuista sairautta jo muutama vuosi aikaisemmin. Toisaalta osa lääkäreistä oli sitä mieltä, että arvio saattoi olla väärä. Epäillyn muutoksen sijainti ja luonne olivat sellaiset, ettei sairautta voitu hoitaa.
Huolimatta löydöksen oireettomuudesta sairauden aiheuttama pelko täytti miehen joka hetken. Hän kävi vähäisimmästäkin syystä lääkärissä ja tutkitutti jokaisen vaivansa perin pohjin. Kustannuksia kertyi. Jatkuva pelko vaikeutti oleellisesti hänen suoriutumistaan työssä ja arjessa. Voitte kuvitella tilanteen, missä ihminen pelkää kuolemaa monta vuotta 24 tuntia vuorokaudessa.
Tilanne oli minunkin kannaltani perin hankala. Tiesin, että ainoa keino saada potilas rauhoittumaan on tutkia vaivat huolellisesti, kuitenkin tietäen, että valtaosa vaivannäöstä olisi tarpeetonta. Psykoterapeutin opintonikaan eivät auttaneet minua tai potilastani. Asiaa käsiteltiin perinpohjaisesti monet kerrat.
Sitten tapahtui jotain kummallista. Nuorimies tuli jälleen vastaanotolle valittaen flunssan yhteydessä kehittynyttä päänsärkyä. Vanhasta tottumuksesta mietin jo, miten puhuisin hänet ympäri pään magneettikuvaukseen.
Tuskin olin aloittanut huolellisesti harkitsemiani sanoja, kun hän jo ennätti toppuuttelemaan. Hänen mielestään oire liittyi todennäköisesti vain poskiontelotulehdukseen, johon aistinvarainen tutkimuksenikin viittasi. Tuskin poskiontelokuvaakaan tarvittaisiin.
Hämmästykseni oli suuri, jotain oli tapahtunut. Potilaani kertoi että eräänä päivänä tuo jatkuva pelko vain katosi vajaan vuorokauden aikana. Hän ei osannut sanoa seikalle muuta selitystä kuin että oli koko kahden vuoden ajan vain halunnut haluamasta päästyään pelkotilansa loppuvan.
Kun haluatte auttaa lääkäriänne, kertokaa ja näyttäkää hänelle kaikki, ja jos haluatte parantua, halutkaa sitä todella.
Teksti: Leif Lindberg
Sähköposti:
