Kannen kuva Marja Seppälä

NUMERO 11
11.11.2010

Pääkirjoitus

SUOMI: Tervetuloa meille!

LAPPI: Päätösvaltaa aluetasolle

HISTORIA:
Mannerheim kylmässä kyydissä

IHMISTEN KANSSA: Kaukana – keskellä elämää

KULTTUURIHISTORIA: Täällä vanha on valttia

TERVEYS:
Sairaan terveellistä
Hyvää arkea diabeteksen kanssa

ELÄMÄ: Tässä, läsnä

RAJAN TAAKSE: Itse etsitty on yksilöllinen

PUUTARHA:
Pihapiirin perustana perinteet
Samettinen sammalpeitto
Nokkonen

KYLÄKOULU: Koulu kylän sydämenä

MAAILMALLA: Vastakohtien maassa

RUOKA: Pottua pöytään

TAITURI: Niille joita väri viehättää

KÄSITYÖT:
Näppärästi koukku käy
Helpon maton hetki
Kevyttä pörheää

SUURTYÖ: Kukkii mattokin kerran

TOISTUVAT:
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.12., Pellervon Iso Kalenteri marras-joulukuussa ja Maatilan Pellervo 2.12.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Syötävä: Nokkonen

Nokkosessa on rautaa seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatissa!

Nokkonen eli isonokkonen (Urtica dioica) tunnetaan paremmin marjatarhojen ja muiden voimakaskasvuisten paikkojen monivuotisena rikkaruohona kuin hyötykasvina. Nokkosta voidaan kuitenkin hyödyntää monipuolisesti keittiössä, kangaspuissa, rohtona sekä puutarhan lannoite- ja torjunta-aineena.
Isonokkonen on yleinen koko maassa aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.
Pohjois- ja Itä-Suomessa kasvaa pohjannokkosta, joka on isonokkosen alalaji ja sillä on vain yksittäisiä poltinkarvoja. Lyhyt- ja tylppälehtinen rautanokkonen (U. urens) polttaa puolestaan kipakammin kuin yleisempi sukulaisensa. Polttavuus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa ja sisältä vapautuu muurahaishapon kaltaista nestettä.

Nokkonen oli pitkään yleinen hyötykasvi, jonka pinaatti sittemmin syrjäytti. Kasvi sisältää erittäin paljon piitä, rautaa ja C-vitamiinia sekä tärkeitä A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Esimerkiksi pinaattiin verrattuna nokkosessa on seitsemän kertaa enemmän rautaa.
Lehdet ja nuoret versot ovat parhaimmillaan alkukesästä, myöhemmin kannattaa kerätä syötäväksi vain ylimpiä lehtiä. Syötäviä nokkosia ei suositella kerättäväksi kovin rehevistä kasvupaikoista, kuten navetan takaa, josta kasviin saattaa kerääntyä liikaa nitraattia.
Nokkonen sopii keittoihin, munakkaaseen, kalakeittoon, täytteeksi uunikalan vatsaan, leipiin, sämpylöihin, lettuihin, teeksi sekä lehtivihreäjauheisiin. Kasvia voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla nopeasti ryöpätyt lehdet.
Rohdokseksi kerättävä nokkonen on parhaimmillaan kukkivana. Nokkospiiskausta on käytetty muun muassa kihdin, ihottumien, halvausten ja tulehdussairauksien sekä reumatismin hoitoon. Kasvi sopii myös anemian lääkitsemiseen, lisäämään virtsaneritystä, stimuloimaan munuaisten toimintaa ja poistamaan virtsahappoja. Nokkonen alentaa verensokeria, tasaa verenpainetta ja edistää suoliston toimintaa sekä lisää imettävien äitien maidoneritystä – eli auttaa lähes vaivaan kuin vaivaan.

Nokkosen varsikuitu on sitkeää ja kestävää. Niinpä kuidusta voidaan valmistaa paperia ja kangasta pellavan tapaan. Nokkoskankaan käyttö Suomessa loppui aikoinaan lähes kokonaan, kun puuvilla tuli markkinoille.
Luonnonmukaisessa viljelyssä nokkoskäyte ja -vesi tunnetaan tehokkaina kasvien lannoite- ja torjunta-aineita.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: