Kannen kuva: Ullamaija Hänninen ja Marita Suontausta.

NUMERO 11
10.11.2011

Pääkirjoitus

SUOMI: Sesongin seisahtuessa

LAPPI: Kuvissa kulkevat poromiehen muistot

ASUMINEN:
Säästeliäästi luonnon mukaan
Koti keltaisessa talossa

PUUTARHA:
Kananpojasta kaikki alkoi
Huonekasvien koettelemukset
Iloa pimeyteen

ELÄMÄNMUUTOS: Muusikot maatilallaan

TERVEYS: Ei päivääkään juoksuaskelitta

MESTARIPELIMANNI: Kipu on katkera elämänkumppani

LEPOSIJA: Hiljaisuuden puutarha

PERHE: Millainen ihminen isäni oli?

RUOTSIN-SUOMALAINEN: Auliksen rikas elämä

HENKILÖ: Apua hädän keskelle

RUOKA: Se tuoksuu jo!

PAIKAN VAIHDOS: Sinkkumimmi muutti metsään

TUNNELMA: Ilmassa on odotusta

KÄSITYÖT:
Lapanen kukkii
Töpöstellen
Tunisialaisen koukun tulokset
Valkoisia palmikoita
Huivi hartioille
Puikot kilisemään

KOSMOS: Linnunradan tähtivyön alla

FILMIMIES: Tarinat ja tatit kulman takaa

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ja Pellervon Iso Kalenteri ilmestyvät 15.12. ja Maatilan Pellervo 17.11.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kynityt jyvät

Taas on meneillään ruokasota. Sen on aiheuttanut karppaaminen. Termi juontuu hiilihydraatteja tarkoittavasta englannin sanasta carbohydrate. Karppaajan ravinto sisältää mahdollisimman vähän hiilihydraatteja, mutta runsaasti rasvaa.
Karpparin kaapissa on lihaa, kalaa, voita, juustoa, turkkilaista jogurttia, kananmunia, kasviksia, erityisesti kaaleja, ja pähkinöitä, mutta sieltä on turha etsiä sokeria, pullaa, kevytlevitettä, vaaleata leipää, makaronia, perunoita.
Karppaajan tunnistaa kaupassa. Hän syynää täin kokoisin kirjaimin präntättyjä ravintosisältöjä pakkausten kyljistä. Hän kokoaa ostoskärryyn sellaisia määriä voita ja kermaa, etteivät lehmät herua ehdi. Voipulasta jo huhutaan. Kananmunia karppari haalaa rasiakaupalla; kanaloista kuuluu sekä vapaitten että vangittujen motkotus.
Leipähyllyissä tavara vanhenee, kun entiset ostoleivän ystävät tallaavat aivan toisia polkuja. Viikonloppuisin, kun monilla on enemmän aikaa, paistetaan aamiaiseksi paketti pekonia ja tiu munia, mutta leipää ei paahdeta, ei ainakaan kynityistä jyvistä leivottua.

Pekka Puskan koulukunta on kauhuissaan: kun vihdoinkin väki on käännytetty kevyttuotteisiin ja irti kovista rasvoista, karpparisaarnaajat rummuttavat ilosanomaansa kuin uskoon tulleet. Puskalaiset pelkäävät, että taas mennään kohti sydän- ja verisuonitautien ennätyksiä. Muuan ravintoprofessori uhkaili dieettiä noudattavia ennenaikaisella kuolemalla, mitä se sitten lieneekin.
Antti Heikkilä on kirjoittanut, puhunut ja sotinut vähähiilihydraattisen ravinnon puolesta jo vuosia. Hän ammentaa todistusvoimansa lääkärin näkökulmasta. Dieettipotilaat kuulemma tulevat virkistyneinä, hoikistuneina ja hyvin voivina vastaanotolle Heikkilään kiittämään.
Luin lehdestä, että karppaajat tuntevat olonsa tarmokkaammaksi kuin entisessä ruokinnassa. Lehdestä luin senkin, että joku oli ruokavaliota tarkasti noudatettuaan pudottanut painostaan 15 kiloa muutamassa viikossa ja saanut elimistönsä täysin sekaisin. Hmm, ehkä pää jo oli.

Vähähiilihydraattista dieettiä noudattava luopuu höttökaloreista. Se ei voi olla ihmiselle pahaksi. Vaikutukset ovat yksilöllisiä, ja jos liikakilot ikään kuin kaupan päälle katoavat, sekään ei ole ihmiselle pahaksi. Olo kevenee, uni syvenee, päivää ja virtaa piisaa.
Ravintokeskusteluja leimaa aina sotaisa kiihkomieli. Aivan kuin vaihtoehtoja olisi vain yksi, ainakin vain yksi kerrallaan, kunnes taas toisin todistetaan. Miksi ihminen ei saisi ravita itseään niin kuin parhaalta tuntuu. Terve järki on kätevä konsultti.
Ruokaympyrästä on tullut vankila, vaikka kohtuus on kauneimpia sanoja, myös ruuasta puhuttaessa.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: