Kannen kuva: Jarmo Vainionpää

NUMERO 11 - 2012

Pääkirjoitus

LUKIJAMATKA
Vienan meren salaisuudet

Itäkylä
Pehtoorska löytää paikkansa
Bosniasta porofarmin emännäksi

TERVEYS
Vesi vanhin voitehista
Syksyn kynnyksellä

Kohtaloiden kartano

PUUTARHA
Kaiken perusta
Valon ja ruskan puutarha

Joskus onni potkii

RUOKA
Juurta jaksaen
Hyvät vanhat maut

Siskoni, kuulehan

Minä osaan!

Metsän tyttö vuolee kaarnasta sydämen

KÄSITYÖT
Löylyä lisää
Paksua pitsiä peittoon
Ikioma
Puikot kilisemään

JOKA KUUKAUSI

Asiasta toiseen

Pikkupojan elämää

Pieniä tarinoita

Kirjan kannet auki

Koti maalla

Elämäntilanteita

Ristikko

Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 13.12., Maatilan Pellervo 22.11.2012 ja Pellervon Iso Kalenteri marras-joulukuun vaihteessa.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kaiken perusta

 

Maasta, kaiken kasvun antajasta on pidettävä hyvää huolta.

Maata tarvitaan paitsi ruuan, kuitujen ja polttoaineiden tuotantoon myös rakennusmateriaalien lähteeksi, raaka-aineiden varastoksi sekä rakennusten ja teiden perustaksi. Suomen kallioperä on ikivanhaa, mutta maaperä hyvin nuorta, eli vasta jääkauden aikana tai sen jälkeen syntynyttä.

Jääkausi teki moreeni- ja jäätikköjokimuodostumia sekä kerrosti hienojakoisia aineksia lustosaviksi. Jääkauden jälkeen syntyivät erilaiset kerrostumat, kun sulamisvesi kuljetti kallioperästä rapautuneita aineksia merien ja järvien pohjalle. Myös eloperäiset liejut, järvimudat ja turpeet syntyivät jääkauden jälkeen.

Lajit

Maalajit jaetaan eloperäisiin eli orgaanisiin sekä kivennäismaihin eli epäorgaanisiin. Eloperäiset maat saavat nimensä sen perusteella, mistä kasvinjäänteistä ne ovat muodostuneet, esimerkkeinä turve- ja multamaat. Kivennäismaiden nimeämiseen vaikuttavat niiden sisältämät maalajitteet: saves, hiesu, hieta, hiekka, sora, kivet ja lohkareet. Maalajina voi olla esimerkiksi hieno hieta tai karkea hiekka.

Kivennäisaineksen ohella lajitekoostumukseen vaikuttaa myös sen eloperäisen aineksen pitoisuus, joka meillä ilmaistaan multavuusluokkina: erittäin runsasmultainen, runsasmultainen, multava ja vähämultainen. Maalaji voi saada näin nimeksi esimerkiksi runsasmultainen hiesusavi (rmHsS) tai multava karkea hieta (mKHt).

Hajottajat

Viljelysmaalle on edullista, että se sisältää mahdollisimman paljon maan biologista aktiivisuutta ylläpitävää eloperäistä ainesta. Hajotettava aines on pääosin peräisin kasveista ja se voi olla vielä hajottamatonta tai eri hajaantumisasteella olevaa.

Hajotusta työstävät aluksi muun muassa myyrät, toukat, madot, punkit ja siirat. Sitten hajotettavan aineksen kimppuun käyvät erilaiset bakteerit ja sienet. Vaikeimmin hajotettavia pilkkovat sädesienet, joista tulee maan ominainen tuoksu.

Lierot ovat ihanteellisia hajottajia ja maan muokkaajia, sillä niiden suolistossa eloperäiset ainekset ja kivennäisaineet yhdistyvät sopivan kokoisiksi muruiksi. Hajotus vapauttaa lisäksi ravinteita kiertoon ja uudelleen kasvien käyttöön.

Humus

Humus on pitkälle maatunutta tummaa massaa, joka on käynyt läpi erityisen humifioitumisprosessin.

Maassa, vesissä, soissa ja kompostissa esiintyvä humus on eloperäisten aineiden seos, ja se on kestävää eli mikro-organismit eivät enää pysty sitä hajottamaan.

Humuksella on monimutkainen rakenne ja se sisältää paljon toiminnallisia ryhmiä. Humus lieventääkin tehokkaasti kivennaismaiden hankalia ominaisuuksia pidättämällä ravinteita, sitomalla vettä ja parantamalla ilmavuutta kestävien maamurujen myötä.

Maan eloperäisen aineksen ja etenkin humuksen väheneminen ovat maailmanlaajuinen ongelma. Eloperäisen aineksen pitoisuuden nosto on vaikeaa, siksi olisi keskityttävä etupäässä hävikkien estoon.

Rakenne

Jotta maassa olisivat edulliset olosuhteet eloperäisen aineksen maatumiselle, on siellä oltava sopivan lämmintä, kosteaa ja hapekasta. Kylmyys, kuivuus ja hapen puute hidastavat hajotusta. Jos eloperäistä ainesta on paljon ja maassa vallitsevat hapettomat olosuhteet, haihtuu typpi kaasuna ilmaan denitrifikaation seurauksena.

Hapettomissa oloissa myös alumiini muuttuu liukoiseen muotoon ja se on kasveille haitallista. Kalkitus, lannoitus ja muokkaus edistävät hajotusta, minkä lisäksi ne parantavat kasvua.

Maan hyvä rakenne, maapartikkelien ja niiden välisten huokostilojen jakauma ja liittyminen toisiinsa on tärkeää paitsi hajotukselle myös kasvien kasvulle, viljelylle ja ympäristölle. Hyvässä maassa on sopivan kokoisia, kestäviä maamuruja ja niiden välissä huokosia.

Suuria huokosia tarvitaan sadeveden nopeaan poistoon ja maan kaasujen, hapen ja hiilidioksidin vaihtoon. Keskikokoiset huokoset turvaavat kasvien veden saannin. Maan on pystyttävä varastoimaan vettä niin, että vesi ei poistu painovoiman vaikutuksesta juurien ulottumattomiin.

Muokkaus

Kääntäminen ja haraaminen vaikuttavat rakenteeseen. Jotta niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä, on tunnettava kullekin maalajille sopiva muokkaustapa ja ajankohta. Savimaat käännetään mieluiten syksyllä, että talven routa pääsee murustamaan maata tehokkaasti. Keväällä savimaita muokataan vain kevyesti, jottei hyödyllinen kevätkosteus haihdu.

Karkeilla ja ilmavilla hiekkamailla maan kääntämisen voi hyvin jättää kevääseen, sillä perusteellinen syysmuokkaus lisää sateisina syksyinä maahiukkasiin sitoutuneiden ravinteiden huuhtoutumista.

Kuohkeilla hyväkuntoisilla mailla ei aina välttämättä tarvita syvältä kääntäviä muokkauksia, usein riittää kevyt pintaharaus. Liiallista muokkausta kannattaa välttää, sillä runsas möyhentäminen häiritsee eliöiden elämää.

Maanparannus

Rakennetta ja viljavuutta voidaan parantaa. Tiiviiseen maahan lisätään karkeaa ainesta, esimerkiksi savimaahan hiekkaa tai turvetta. Helposti kuivuvia ja karkeita hiekkamaita parannetaan puolestaan savella tai eloperäisellä maa-aineksella.

Komposti on erinomainen maan rakenteen ja elävyyden parantaja. Kasvien jätteistä koottu komposti on lähinnä maanparannusainetta, lantakomposti tuo myös ravinteita kasvualustaan.

Maanparannusaineita levitetään kerralla 5–10 sentin kerros, ja se muokataan maahan.

Vihanta- ja maanparannuskasvit jättävät maahan runsaasti eloperäistä jätettä, kuohkeuttavat kasvualustaa ja jopa lannoittavat. Hyvä maanparannuskasvi pystyy kilpailemaan rikkakasveja vastaan taimettumalla nopeasti ja kasvamalla niin tiheäksi, ettei rikoille jää elintilaa.

Monilla maanparannuskasveilla on vahva ja voimakas juuristo, joka pystyy tunkeutumaan tiiviiseenkin alustaan. Apiloiden, herneiden ja papujen juuristossa elävät nystyräbakteerit keräävät ilmasta typpeä. Maahan muokattaessa ravinteet vapautuvat muidenkin kasvien käyttöön.

Maanparannuskasvia kannattaa viljellä 3–5 vuoden välein samalla lohkolla. Pienessä puutarhassa, jossa ehkä ei ole tilaa vuorottelulle, voi kokeilla sekaviljelyä, esimerkiksi veriapilaa kaalien riviväleissä. Kasvusto muokataan maan pintakerrokseen myöhään syksyllä tai varhain keväällä.

Persianapila, veriapila, kelta- ja sinilupiini sekä hunajakukka ovat tavallisimpia puutarhan vihantakasveja. Muita näyttäviä maisemointi- ja maanparannuskasveja ovat auringonkukka, pellava, kehäkukka, peltotattari, keltasinappi, egyptinapila ja maa-apila.

Kalkitus

Perusparannukseen kuuluu aina riittävä kalkitus. Suomen maaperä on hapanta ja etenkin uuttaa viljelmää perustettaessa olisi hyvä selvittää maan happamuus.

Useimmat viljelykasvit viihtyvät lievästi happamessa maassa, pH on 6–7. Tällöin ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Paljon eloperäistä ainesta sisältävissä multa- ja turvemaissa kasvit kasvavat hieman happamammassa kuin kivennäismaissa.

Vaikka happamuutta ei olisikaan selvitetty, on hyvä tehdä peruskalkitus aina viljelyn alussa. Myös muutaman vuoden välein toistuva ylläpitokalkitus on tarpeen. Myöhäissyksy on hyvää kalkitsemisaikaa, sillä aineet ehtivät vaikuttaa maassa ennen seuraavaa kasvukautta.

Puutarhassa voi käyttää magnesiumia sisältävää dolomiittikalkkia, jota levitetään peruskalkituksessa 30–50 kiloa aarille ja ylläpitokalkituksessa 3–5 vuoden välein 10 kiloa aarille.

Myös puhdas puuntuhka sopii, sillä se on vesiliukoista ja hyvin nopeasti kalkitsevaa. Tuhkaa annetaan uudelle viljelykselle 50 litraa aarille ja ylläpitoon muutaman vuoden välein vajaa ämpärillinen aarille.

 

Teksti: Leena Nurmi