Kuva Anna-Liisa Huhtala-Fiskars ja Jarmo Uusi-Rintakoski

NUMERO 12
13.12.2007

Hyvää joulua

Lappi: Topakka tokkatuomari

Suomi 90 vuotta:
Tuntematon suomalainen

Perhe: Elämää ei voi suunnitella

Perinteen säilyttäjä: Leipä on lahja

Äänimaisema: Lahja korvalle, laulu sydämelle

Henkilö: Jumala, taide ja Hoopee

Ajattelija: Voimaa maasta

Runo: Taas kerran valkeus

Kansikilpailu: Valitse vuoden kansi!

Paluu: Taakse jäänyttä elämää

Juhlan vietto: Kahden kulttuurin perinteet

Yritys: Hiekkaharjun hoivissa on hyvä olla

Puutarha: Unelmien puutarhassa tuoksuu aina

Ruoka: Syötävän hyviä lahjoja

Koti: Koristeaiheita arjessa ja juhlassa

Säästäminen: Kierrosta konttiin ja kiertoon

Kodin Pellervon käsityöt: Lämmintä neuloen ja virkaten
Poppanaliina ja kolme tyynyä
Pilvenhattaroita

Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 24.1. ja Maatilan Pellervo 10.1.2008.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Pellervo 50 vuotta sitten
Vauhti kiihtyy, mutta joulu pysyy

Taivaalla kulki hurjaa vauhtia tekokuu. Se kuumotti monen kirjoittajan ajatuksia loppuvuonna 1957, kun tehtiin tiliä kuluneen vuoden tapahtumista.

”Siitä kuuta kuuleminen, josta koira haukkuu”, talousmies veisteli omassa katsauksessaan. Laika-koira kiersi maata 400 kilometrin tuntinopeudella ja hurahteli maapallon ympäri puolessatoista tunnissa.
”Mutta myöskin taloudellinen kehitys on sodan jälkeen ollut valtavaa kautta koko maailman. Kauko-Idän takapajuiset maat teollistavat talouttaan täyttä häkää”, hän kirjoitti. Taisi olla miehessä ennustajan vikaa.
”Avaruuden pieni koira” herätti myös sääliviä tunteita. Yksinään huristeli eläinparka ”rakettien ja muiden surmanaseiden keskellä”. Jos talouden tuntija ihasteli ihmiskunnan kekseliäisyyttä, toisen kirjoittajan Laika pani ajattelemaan kaiken maailman keksintöjen tarkoitusta. Kunhan ei vain olisi sorruttu ylpeyteen kuin Baabelin tornin rakentajat.
Joulu oli kovasti muuttunut, kolmas kolumnisti valitti. ”Äiti, osta minulle”, hokivat lapset kauppaliikkeiden tungoksessa.
”Tämä sukupolvi varttuu maailmassa, jossa se jo pienestä pitäen kasvaa käsitykseen, että rahalla saa kaikkea”, tekstissä todettiin jotenkin tutunomaisesti.
Eivät muutu joulun puheen- ja huolenaiheet. Eivät - onneksi - myöskään perhejuhlan perinteiset yhdessä tekemisen ilot. Piparkakkutalosta voi aina antaa tarkat ohjeet ja piirustukset. Lasten kanssa voi joulun alla askarrella vaikka mitä, esimerkiksi tonttu-ukon ”yhtä hyvin joulupöydän koristukseksi kuin kuuseen kiikkumaan”.
Kinkku oli ja pysyi juhlan tärkeimpänä herkkuna. Asutuskeskuksissa se tosin oli ”tehdasvalmisteinen, tummapintainen ja koristeellinen”. Kinkku oli myös pienentynyt ja silavakerros ohentunut. Kalkkunakin jo tunnettiin joissakin suomalaiskodeissa, vaikka lintujen tuotanto oli lehden mukaan ”enemmän harrasteluluontoista”.
Nuorten Pellervon joulusadussa tontut etsivät kadonnutta säveltä. Oli vahinko, että niin monet nuoret etsivät musiikkia ”merten ja mannerten takaa” ja unohtivat omat juurensa, satu opetti ja pani tontut löytämään ne ainoat oikeat joululaulut. – KS