Kannen kuva:
Anna-Liisa
Huhtala-Fiskars ja Jarmo Uusi-Rintakoski

NUMERO 12 - 2012

Pääkirjoitus

LUKIJAMATKA
Rakkaudesta pioneihein

Tuulinen kotikylä

Joulupuu on kotimainen

Viiden sukupolven Väyryset

NUORET
Poika muutti pois
Sisukas Suomen opiskelija

Muistojen koulutiellä

Melko tarpeeksi työvuosia

Autettu ei unohda

TERVEYSLiikunnallinen lahja
Musiikkia masentuneelle

Myyteille kyytiä

Teitä tiettömille taipaleille

ASUMINEN
Liisantalo on lahja Loviisalle

Kukkia ja kimallusta

PUUTARHA
Pimeässä loistaa

RUOKA
Tunnelman tuojat

KILPAILU
Mikä kansi mukavin?

Kokkaajan kynttelikkö

KÄSITYÖTTuiskutytöille
Tähtöseltä tarjottu

Yhden naisen tehdas

JOKA KUUKAUSI

Asiasta toiseen

Pikkupojan elämää

Elämäntilanteita

Koti maalla

Kirjan kannet auki

Pieniä tarinoita

Ristikko

Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 17.1. ja Maatilan Pellervo 3.1.2013.

Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Joulupuu on kotimainen

 

Viljelijäpariskunta elää todeksi sananlaskua: sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.

Suonenjoen Tyyrinmäellä kasvaa kuusia. Ne eivät ole mitä tahansa metsäpuita, vaan säännöllisiä, kartiomaisia. Osa on malliltaan leveää, osa kapean sutjakkaa.

Joissakin kartiokuusissa roikkuu punainen nauha. Puiden välistä löytyy mies merkkausnauhan kanssa. Hän polkaisee puun tyveltä heinätupsun ja tarkistaa tyven. Sitten hän kiertää koko puun. Katse hakee tottuneesti mahdolliset kolot ja repsottavat oksat. Tasaisen tuuheaan puuhun mies kietaisee nauhan merkiksi: saa kaataa.

Puiden merkitseminen on joulukuusiviljelijöiden, Kari ja Virpi Rossin syksyisiä töitä. Merkinnät on tehtävä ennen lumia, sillä nietokseen peittynyt puu on paljon vaikeampi arvioida. Työ on myös melko hidasta, siksikin siihen on ryhdyttävä ajoissa. Kierrettäviä kun riittää. Rosseilla joulukuusia kasvaa noin kuudella peltohehtaarilla ja lisäksi useissa metsälaikuissa.

Joulukuussa rytisee

Marraskuussa pääsee kaatamaan jo ensimmäisiä, pikkujouluihin tilattuja puita. Varsinainen rytinä alkaa joulukuun alussa. Silloin moottorisaha pärisee ja kuusikasoja alkaa ilmestyä teiden varsille.

”Kuusen voi kaataa kuukautta ennen jouluaattoa”, Kari Rossi tietää.

Pian tukkuostajat aina Helsinkiä ja Oulua myöten saapuvat noutamaan kuusia. Myös yksityisiä joulunvalmistelijoita alkaa pyöriä tilalla.

”Asiakkaita tulee sadan kilometrin säteeltä. Kaikkein vilkkain on viikko ennen joulua”, Virpi Rossi kertoo.

Moni asiakas haluaa itse valita joulukuusen tilan pelloilta. Joku on saattanut käydä katsomassa ja merkitsemässä omansa jo kesällä, joku taas löytää haluamansa valmiiksi sahatuista, esille tuoduista puista.

Tarjolla on tavallisen metsäkuusen lisäksi muitakin havupuita: pääasiassa serbian-, musta- ja valkokuusta, mutta myös douglas- ja okakuusia. Jalokuuset, pihdatkin ovat valikoimassa. Kari yltyy kehumaan lännenpihtaa, jota Rossit ovat saaneet myyntikuntoon viime vuosina.

”Se on oikea kuusien kuningas: pehmyt- ja pitkäneulasinen, täyteläinen ja tuuhea. Se kasvaa luonnostaan läpinäkymättömäksi.”

Kissankestävä kuusi

Rossit tietävät, että se, joka on kerran valinnut erikoiskuusen, haluaa sellaisen usein myös tulevina jouluina. Yksi ihastuu hieman hopeana välkehtivään serbiankuuseen, toinen tummanvihreään, kapeaan mustakuuseen runsaine käpyineen. Myös pehmeäneulasiset ja hyvin neulasensa pitävät pihdat ovat suosittuja. Ja onpa piikikkäillä okakuusillakin kannattajansa!

”Asiakas tuli pyytämään sellaista kuusta, joka sai edellisenäkin vuonna olla kissalta rauhassa”, pariskunta kertoo nauraen.

Erikoispuiden suosio on hiljakseen lisääntynyt, ja se näkyy myös viljelyaloissa. Vuonna 1989 perustetun tilan peltoalasta enää puolella kasvaa metsäkuusia.

Leikkaus teettää töitä

Joulupuiden kasvatus vaatii ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. Puu ei hujahda laipiokorkeuteen vuodessa eikä kahdessa. Kuusta pitää kasvattaa keskimäärin kaksitoista, joskus viisitoistakin vuotta. Viljelijät kertovat, että puiden jokavuotinen leikkaus pidentää viljelyaikaa, mutta vain siten niistä saadaan nykypäivän vaatimukset täyttäviä, tuuheita, tasaisen kartiomaisia joulupuita.
Kuusien vuosikasvujen typistäminen työllistää eniten Rosseja. Leikkauskierros alkaa heti tammikuussa, pikkupakkasilla. ”Viiden asteen pakkasella voi vielä leikata. Kylmemmällä säällä oksa murenee leikattaessa.”

Luonto saattaa muutenkin tahdittaa työntekoa. Pakkaslumessa kulkeminen on hidasta, kun pitää hiihtää leveillä suksilla tai astella lumikengillä puun luota toiselle. Hankikelit taas jouduttavat työtä.

Viljelijät pyrkivät saamaan leikkuu-urakkansa valmiiksi vappuun mennessä, sillä kesä-heinäkuussa alkaa jo toinen kierros. Joinakin vuosina leikkaamista on riittänyt senkin jälkeen.

”Nyt oli vetinen vuosi. Kuusi rönsyili vaikka mihin suuntaan. Kolme kertaa on jouduttu tänä vuonna leikkaamaan”, isäntä kertoo.

Maisemanhoito palkitsee

Kuusenkasvattajan töihin kuuluu myös taimien istuttaminen keväällä ja heinän torjuminen pitkin kesää. Heinä nitistyy taimen ympäriltä polkemalla ja vesakko tottelee raivaussahaa.
Kun töitä pitää tehdä luonnon armoilla, ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. Joskus keväthalla on ruskettanut puita niin, että myyntimäärä on romahtanut. Silloin ei ole auttanut muu kuin odottaa. ”Menee kaksi vuotta, että puu korjaa ruskettuneet. Osasta tulee kuusia, osasta ei.”

Muutoinkin sää maustaa työtä.

”Yhtenä vuonna oli aatonaattona kolmekymmentä astetta pakkasta. Tämä oli silloin aika tylyä hommaa”, Kari Rossi muistaa.

Toisaalta ulkotyö ja ympäröivä luonto myös palkitsevat. ”Mukavinta on, kun saa tehdä töitä ulkona”, kiittelee Virpi.

”Ja ovathan kuuset kauniita. Kun hoitaa niitä, hoitaa samalla maisemaa”, Kari lisää.

Työtä tulevaisuuteen

Työn pitkäjänteisyys saa pohtimaan tulevaa. ”Keväällä sanoin Karille, että jos nyt istutetaan puita, niin ajattelepa minkä ikäinen olet ennen kuin kuuset ovat myyntikuntoisia.”

Tulevasta ei tiedä. Perheen nuorista Minna ja Mariia tulevat aina joulun alla auttamaan tilan töissä, mutta muutoin tyttäret ovat jo omillaan. Nuorimmainen, Miihkali on vielä koululainen ja hänen urasuunnitelmansa ovat edessäpäin. Taimet tulivat viime keväänä kuitenkin istutettua ja niin taitaa käydä tulevanakin vuonna.

”Kevääksi tulee muutama aukko. Pitää sinne kuusia istuttaa”, Kari virkkaa.

Pariskuntaa huvittavat sellaiset yrittäjät, jotka ottavat taskulaskimen käteen, näpyttelevät siihen hehtaarille mahtuvan kuusimäärän ja kertovat sen joulupuun myyntihinnalla. Jos lähtee rahankiilto silmissä istuttamaan taimia, aatos ei pitkälle kanna.
”Moni ei ymmärrä, että kuusia pitää hoitaa. Me teemme tätä työtä kaksitoista kuukautta vuodessa, emme vain joulun alla.”

Luomupuiden puolesta

Ulkomaiset joulupuut saavat viljelijät mietteliääksi.

”Miten on mahdollista, että Suomeen tuodaan 200 000 kuusta?” kysyy Kari, metsien mies.

Hän tietää, että kauppaketjut saattavat käyttää joulupuita sisäänvetotuotteinaan ja ottavat tavaran sieltä, mistä halvalla saavat. Moni kuluttaja ei edes tiedä ostaneensa ulkomaisen kuusen.

Rossit ovat käyneet tutustumassa tanskalaiseen joulupuuviljelyyn. Heitä hämmästytti kasvinsuojeluaineiden reipas käyttö. Meillä talvi tappaa tuholaiset, torjunta-aineille ole tarvetta.

Entä miten ”suutarin lapsilla” omat jouluvalmistelut sujuvat?

”Marraskuun alussa tuodaan jo lasiverannalle kuusi ja valaistaan se. Se on kiva asiakkaitakin varten.”

Sisäkuusi onkin sitten toinen juttu.

”Toissa vuonna tyttö aattona huomasi, että hei, meillähän ei ole joulukuusta!” muistaa Virpi.

Joskus kuusen valinta monista vaihtoehdoista on ollut hankalaa. ”On meillä ollut sisällä kolmekin kuusta. Joka lapsella omansa.”

Teksti: Sari Toikkanen

 

Lisää joulukuusitietoa löydät osoitteesta http://www.joulupuuseura.fi/.