Kuva Pirjo Rönkkö
NUMERO 1
24.1.2008
Pääkirjoitus
Asuminen: Vuosisadat velvoittavat
Tarinoilla on taipumus toteutua
Puutarha: Vaasan puistoissa pasteerataan
Terveys: Hoitoa hampaille kaiken ikää
Kehitellen kätevät verryttimet
Hattu päähän ja löylyyn
Pariutuminen: Naimisiin ennen viittäkymppiä
Pariskunta: Pitkässä liitossa on puolensa
Sisarukset: Luonnon kasvattamat
Pärjääjä: Rikkauden keskellä köyhyys
Pitokokit: Mestarillisia makuja
Ruoka: Lautasmatka kaukomaille
Käsityö: Savunsininen sisääntulo
Mielentila: Naurun rajat
Talous: Puolitoista kilometriä maan uumeniin
Eläinkunta: Sinnittelijät
Amerikansuomalainen: Ameriikan Allan
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Omalääkäri
Koti maalla
Elämäntilanteita
Pikkupojan elämää
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.2. ja Maatilan Pellervo 7.2.2008.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Ameriikan Allan
Minnesotassa 75 vuotta sitten syntynyt Allan Reko on ahkera Suomen-kävijä. Energinen amerikansuomalainen on monesti pistäytynyt soittohommissa Kaustisilla.
”Jaa-a, ihan hyvä esitys”, Allan Reko kiittelee itseään ja orkesteriaan Finn Hallia. Hän pyyhkäisee hikeä otsaltaan ja naurahtaa, että lavalla oli kokolailla lämmin.
Ollaan Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Allan Reko on amerikansuomalainen hanuristi ja yhdysvaltalaisen Finn Hall -pelimanniorkesterin pitkäaikaisimpia jäseniä.
”Kuusihenkisen tanhuorkesterimme soittajat ovat suomalaista sukujuurta. Ainoastaan toinen viulistimme tekee poikkeuksen. Hän on ruotsalainen.”
Uudella mantereella syntyneen pelimannin Suomi-rakkaus syttyi reilut kolmekymmentä vuotta sitten, kun hän sai puolen vuoden pestin isiensä synnyinmaahan.
”Olin töissä tietokonefirmassa ja koska osasin suomen kielen, työnantajani lähetti minut matkaan. Tulin asentamaan tietokoneita Tampereen yliopistoon.”
Työkomennus oli Allan Rekolle mieluinen, sillä aikaa jäi myös matkusteluun ja sukuselvittelyyn. Allan penkoi arkistoja ja jäljitti kohta sekä isänsä Kalle Rekon että äitinsä Alicen, tyttönimeltään Haapoja, juuret.
”Isäni on lähtöisin Ikaalisten Kilvakkalan kylältä, mistä hän vuonna 1929 lähti Amerikkaan. Yhdysvalloissa syntyneen äitini juuret ovat Pohjanmaalla, Ylihärmässä ja Vetelissä. Vetelistä lähti Amerikkaan 1900-luvun alussa niin suuri joukko, ettei siellä asu enää yhtään sukulaista, mutta Ylihärmässä asuu pikkuserkkuni Antti Rinkineva. Antilla on korjaamo, ja aina kun tulen Suomeen, hän laittaa minulle auton. On sitten pyörät, millä liikkua ja ehtii käydä mahdollisimman monen sukulaisen luona. Sukulaisia asuu myös muun muassa Helsingissä ja Loviisassa.”
Musiikki vei ja toi
Allan Reko syntyi vuonna 1933 pieneen Crosbyn kaupunkiin. Se sijaitsee Minnesotan kaivosalueella Pohjois-Amerikan keskilännessä. Isä oli kaivostyöläinen ja äiti hoiti kotona Allania sekä tämän neljä vuotta nuorempaa sisarta Kayta. Äiti huolehti myös perheen pienestä farmista. Toisen maailmansodan aikaan mainarin perhe muutti Kaliforniaan neljäksi vuodeksi. Sinä aikana Allan oppi koulussa lukemaan nuotteja ja soittamaan klarinettia.
”Tästä innostuneena isä osti minulle oman hanurin. Osti sen rahapulassa olleelta suomalaiselta merimieheltä 50 dollarilla. Isä ojensi pelin minulle ja sanoi, että alapa poika soittaa. Olin silloin 12-vuotias.”
Poikaviikarista kehittyi nopeasti näppärä hanuristi, joka jumaloi amerikansuomalaista naishanuristia, Viola Turpeista. Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa syntynyt ”hanuriprinsessa” oli arvostettu muusikko. Hänet on myös listattu yhdeksi maailman parhaimmaksi naishanuristiksi.
”Joskus pääsin vanhempieni mukana kuuntelemaan Violan soittoa. Istuin aina esiintymislavan vieressä, voidakseni ihailla häntä niin läheltä kuin mahdollista.”
Opiskelu, työ ja perheen perustaminen menivät ajallaan soittamisen edelle ja Allanin hanuri sai olla unohduksissa 15 vuotta.
”Vuosien jälkeen äitini keksi kysyä soittamisestani. Sanoin, etten ole soittanut pitkään aikaan. Äidin kysymyksestä innostuneena kaivoin hanurin esiin, nostin polvelleni ja aloin soittaa vanhasta muistista. Vaimoni Molly Lou Wilson katsoi ihmeissään, että osaako tuo mies soittaa? En ollut koskaan huomannut mainita hänelle mitään tästä harrastuksestani.”
Pelimannit ja tanhuajat
Ennen kuin Allan Reko ryhtyi pelimanniksi orkesteriin, ehti hän tanhuta useita vuosia vaimonsa kanssa Kisareissa. Ryhmä on tanssahdellut Suomessakin.
”Ensi esiintyminen oli Kuopiossa 1982. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla pyörähtelimme vuosina 1988 ja 1992. Tanhuryhmä Kisarit on yhä olemassa, mutta vaikeata on saada nuoria mukaan. Minä ja Molly lopetimme kun tuli ongelmia jalkojen kanssa. Molemmilla on tekopolvi ja silloin on kokolailla vaikea tanssia.”
Tanssiharrastuksen jäätyä Allan Reko pestautui suosittuun Keski-Länen Pelimannit -orkesteriin, josta sittemmin tuli Finn Hall.
Yhtye soittaa vanhaa kansanmusiikkia ja mielellään sellaista, jonka tahdissa saa pistää jalalla koreasti. Ohjelmistossa on suomalaisia kansansävelmiä ja muun muassa amerikansuomalaisten Hiski Salomaan ja Arthur Kylanderin sävellyksiä.
Finn Hall on ilahduttanut soitollaan ja aidolla pelimannihengellään monena kesänä festivaaliyleisöä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Viimeksi heidät nähtiin Kaustisen lavalla kesällä 2006. Ainutlaatuisen pelimanniorkesterin menoa voi käydä ihastelemassa internetissäkin.
Pullaa ja kropsua
Vaimostaan Molly Lou Wilsonista Allan Reko puhuu mielellään.
”Texasin tyttöjä! Tapasimme Amarillossa ja tiesin heti, että siinä on minun kohtaloni – oikea nainen vaimokseni. Mollylta kesti vähän aikaa, ennen kuin hän ymmärsi asian samoin, heh, heh...”
Allanille ja Mollylle syntyi kolme lasta, joista esikoispoika, Allan, on jo edesmennyt. Hän menehtyi 39-vuotiaana muutama vuosi sitten syöpään. Lastenlapsia pariskunnalla on seitsemän.
Suomen-matkoilla Allanin seurana matkustaa Molly-vaimo, ja nykyään myös joku lastenlapsista.
Allan iloitsee jälkikasvunsa suomen kielen vähäisistäkin taidoista, sillä suomea puhuvien amerikansuomalaisten määrä vähenee sitä mukaa, kun vanhemmasta väestä aika jättää.
”Kotikaupungissani Saint Paulissa ja Minneapoliksen lähellä asuu vielä suomea puhuvia, mutta suomenkielistä toimintaa on vain vähän. Paikallisella Suomi–Amerikka-kulttuuriklubilla toki järjestetään erilaisia juhlia, myös Suomen itsenäisyyspäivänä. Silloin klubilla syödään riisipuuroa ja hernekeittoa. Ne ovat suosittuja.”
”Mollykin on ihana kokki. Hän osaa leipoa suomalaista pullaa, paistaa kropsua (pannukakkua) ja keittää kalasoppaa.”
Herrasväki Rekon omakotitalosta löytyy aito sauna ja siellä on suomalaisvalmisteinen sähkökiuas. Niitä myydään Minnesotassa paljon.
”Vaimollani ja minulla on tietysti myös suomalaiset kansallispuvut, Mollylla Kurikan ja Ikaalisten puku, minulla Pohjanmaan ja Ikaalisten puku.”
Sukulaisia Amerikassa?
Turussa toimiva Siirtolaisuusinstituutti ja sen nettisivut auttavat jäljittämään Amerikkaan tai muualle päin maailmaa lähteneitä sukulaisia. Sivuilta löytyy tärkeä otsikko Siirtolaisrekisteri, jonka alle on tallennettu Suomesta pois muuttaneiden tietoja hyvin kaukaiseltakin ajalta.
Muuttoliikkeiden tutkimiseen ja dokumentoimiseen erikoistuneella Siirtolaisuusinstituutilla on alueellinen palvelupiste Pohjanmaalla. Sen omille nettisivuille pääsee muun muassa Siirtolaisinstituutin nettisivujen kautta.
Siirtolaisuusinstituutin nettiosoite on www.migrationinstitute.fi ja puhelinnumero (02)284 0440. Turun Siirtolaisinstituutti on avoinna ma-pe klo 8.15-16.00.
Pohjanmaan toimipisteen puhelinnumero on 044 259 2446 ja sähköpostiosoite: siirtolaisuusinstituutti@netikka.fi. Avoinna Pohjanmaan toimipiste on ma-pe klo 9-15.00.
Siirtolaisiksi lähteneistä sukulaisistaan voi hakea tietoja myös osoitteista: www.ancectry.com, www.ellisisland.org ja www.genealogia.fi.
Teksti: Päivi Mattila
Sähköposti:
