Kuva Pirjo Rönkkö
NUMERO 1
24.1.2008
Pääkirjoitus
Asuminen: Vuosisadat velvoittavat
Tarinoilla on taipumus toteutua
Puutarha: Vaasan puistoissa pasteerataan
Terveys: Hoitoa hampaille kaiken ikää
Kehitellen kätevät verryttimet
Hattu päähän ja löylyyn
Pariutuminen: Naimisiin ennen viittäkymppiä
Pariskunta: Pitkässä liitossa on puolensa
Sisarukset: Luonnon kasvattamat
Pärjääjä: Rikkauden keskellä köyhyys
Pitokokit: Mestarillisia makuja
Ruoka: Lautasmatka kaukomaille
Käsityö: Savunsininen sisääntulo
Mielentila: Naurun rajat
Talous: Puolitoista kilometriä maan uumeniin
Eläinkunta: Sinnittelijät
Amerikansuomalainen: Ameriikan Allan
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Omalääkäri
Koti maalla
Elämäntilanteita
Pikkupojan elämää
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.2. ja Maatilan Pellervo 7.2.2008.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Heinäsirkat ja muurahaiset
Heinäsirkka se vaan soitteli viuluaan kun muurahainen kantoi korren toisensa jälkeen alati kasvavaan kekoon. Muistaakseni heinäsirkalle kävi viimeistään talven tullen huonosti. Muurahainen voi paksusti kekonsa lämpimässä suojassa. Samansuuntainen sisältö on tarinassa, joka kertoo kolmesta talonrakentajaporsaasta. Veli Pontevan huolellisesti tehty tiilitalo kesti paremmin kuin veljien savesta ja heinästä kyhäämät hökkelit.
Nämä opettavaiset sadut sopivat suomalaisille; onhan meidän jo ilmastommekin takia varauduttava talven kylmään viimaan. Olemme muurahaisia ja veli pontevia. Päivän kerrallaan eläviä, lämpimien rantojen heinäsirkkoja paheksumme.
On vaikea keksiä mitään syytä miksi näillä leveysasteilla ei tarvitsisi olla muurahainen. Tulevaan pitää varautua ja elämän pitää olla hallinnassa. On hyvä tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Aina asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien tai edes varasuunnitelmien mukaan. Elämä kolhii jokaista jossakin vaiheessa. Toisia se kolhii kohtuuttoman paljon. Kova kohtalo ei kuitenkaan näytä olevan suurin onnellisuutta estävä tekijä. Vanhojen ihmisten elämäntarinoita kuunnellessaan saattaa käsittää, että monella tasapainoisella ja elämäänsä tyytyväisellä vanhuksella onkin nykynormien mukaan ollut uskomattoman kova ja raskas taival.
Kun tätä sitten ihmetellään ja etsitään onnen eväitä, on vastaus usein, että pitää osata olla iloinen elämän hyvistä hetkistä juuri silloin kun on niiden aika. Ei kannata murehtia menneitä eikä varsinkaan pelätä tulevaisuutta. Pitää siis sittenkin osata olla myös heinäsirkka!
Ei se kyllä helppoa ole: sananlaskummekin sanovat, että itku pitkästä ilosta. Pahinta on, jos erehtyy ihan ääneen sanomaan, miten hyvin menee. Huomenna varmasti tapahtuu jotakin tosi ikävää. Näihin syvään juurtuneisiin elämänviisauksiin on syytä suhtautua varauksellisesti: ei ole mitään luonnon lakia siitä, että hyvää onnea seuraa onnettomuus. Ehkä kuitenkin on niin, että kun hyvinäkin hetkinä huonoja odottaa, jäävät hyvät hetket vähiin.
Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti:
