Kuva Pirjo Rönkkö
NUMERO 1
24.1.2008
Pääkirjoitus
Asuminen: Vuosisadat velvoittavat
Tarinoilla on taipumus toteutua
Puutarha: Vaasan puistoissa pasteerataan
Terveys: Hoitoa hampaille kaiken ikää
Kehitellen kätevät verryttimet
Hattu päähän ja löylyyn
Pariutuminen: Naimisiin ennen viittäkymppiä
Pariskunta: Pitkässä liitossa on puolensa
Sisarukset: Luonnon kasvattamat
Pärjääjä: Rikkauden keskellä köyhyys
Pitokokit: Mestarillisia makuja
Ruoka: Lautasmatka kaukomaille
Käsityö: Savunsininen sisääntulo
Mielentila: Naurun rajat
Talous: Puolitoista kilometriä maan uumeniin
Eläinkunta: Sinnittelijät
Amerikansuomalainen: Ameriikan Allan
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Omalääkäri
Koti maalla
Elämäntilanteita
Pikkupojan elämää
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.2. ja Maatilan Pellervo 7.2.2008.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Vaasan puistoissa pasteerataan
Vaasa on vanha kulttuurikaupunki, josta puistot ja puukujanteet tekevät vehreän ja viihtyisän. Suomen vanhin puistokatu ja Mustasaaren kaunis kirkko sijaitsevat vanhassa Vaasassa.
 Entinen hovioikeuden talo on nykyisin Mustasaaren kirkko. Kuva Leena Nurmi |
Pohjanmaan suurin kaupunki Vaasa sijaitsee Merenkurkun kapeimmalla kohdalla. Sen perusti 1600-luvun alussa Ruotsin kuningas Kaarle IX vanhalle kauppa- ja satamapaikalle Mustasaaren kirkonkylään eli Vanhaan Vaasaan. Se sijaitsee seitsemän kilometrin päässä nykyisestä kaupungista. Nimensä Vaasa sai hallitsijasuvun mukaan.
Meriyhteyksien ansiosta laivanrakennus ja kaupankäynti oli vilkasta, erityisesti tervakauppa, josta useimmat asukkaat saivat myös elantonsa.
Vaasan kohtaloksi koitui tulipalo: kaupunki tuhoutui lähes tyystin elokuussa 1852. Uusi kaupunki rakennettiin 1860-luvulla Klemettilän niemelle. Merenkulkua ajatellen paikka oli entistä parempi.
Uutta kaupunkia ryhtyi suunnittelemaan lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg. Empiretyylisessä asemakaavassa otettiin nyt huomioon palon tuhoisat seuraukset, ja niin rakennettiinkin viisi avaraa, kaupungin jakavaa puistokatua. Lisäksi keskustan kaikki korttelit jaettiin palokaduin kahteen osaan. Puistikoiden ja kujanteiden oli määrä myös kaunistaa kaupunkia.
Kaikki eivät tosin suhtautuneet viheralueisiin myönteisesti, niitä pidettiin liioiteltuina, sillä ”Vaasasta ei kuitenkaan saisi Pariisia”. Vaikka Vaasasta ei aivan Pariisin veroista tullutkaan, on se tänä päivänä vehreä ja vireä kulttuurikaupunki, jolle meri ja saaristo antavat oman viehättävän leimansa.
Keskustan keitaat
Kesäisen puistokävelyn voi aloittaa Pyhän kolminaisuuden kirkon ja raatihuoneen ympäristöstä. Kirkko, kuten useimmat Vaasan julkiset rakennukset ovat Setterbergin suunnittelemia. Hän laati myös Kirkkopuiston istutussuunnitelman, josta tosin toteutettiin vain aluetta ympäröivä kuusiaita.
Nykyisen muodon puisto sai 1920-luvulla, kun kuusiaita poistettiin ja alueelle tehtiin kävelyteitä. Lukuisista vanhoista puista tavallisimpia ovat puistolehmus, metsävaahtera ja euroopanlehtikuusi. Myös saarni, tammi, ruhtinaanpoppeli, laakeripoppeli ja vuorijalava viihtyvät hyvin. Kirkkopuisto on tunnelmallinen ja rehevä viheralue aivan kaupungin keskustassa.
Kaupungintalo ei ole Setterbergin käsialaa, se on rakennettu ruotsalaisen arkkitehti Magnus Isaeuksen piirustusten mukaan. Puiston suunnittelijasta ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti se on ruotsalaisen puutarha-arkkitehti S. Lindhin käsialaa. Kaupungintalon puiston lehmukset, vaahterat, tammet, vuorijalavat, saarnet ja hevoskastanjat ovat yli satavuotiaita. Alueella on useita Vaasan historian merkkimiesten patsaita.
Parin korttelin päässä kirkosta kohoaa mahtava uusgoottilaiseen tyyliin rakennettu Hovioikeuden talo. Valtion paloturvallisuusvaatimusten takia hovioikeus ja lääninhallitus oli sijoitettava 1800-luvulla erilleen muusta rakennuskannasta. Suunnitelmia Hovioikeudenpuistoa varten tekivät niin Setterberg kuin Conrad Lindborg ja Paul Olsson. Nykyisin jyrkkä rinne mereen on porrastettu ja rantaviivaa kivetty. Pysäköintipaikkana käytetyn torin suuntaan on rakennettu hevosenkengänmuotoisia muureja, joilla kukkivat pensaat, perennat ja keväiset sipulikukat.
Hovioikeudenpuistossa sijaitsee myös viehättävä Rantapaviljonki, jonka Setterberg piirsi sokerileipuri Sebastian Coraylle. Nykyisin paviljonki toimii kesäravintolana, ja sieltä saa mitä herkullisimpia ruokia kohtuuhintaan sekä todella hyvää palvelua. Kesämatkailijan kannatta ehdottomasti vierailla romanttisessa paviljongissa.
Hovioikeudenpuisto muuttuu Satamapuistoksi. Se ulottuu aina höyrymyllyn rakennuksiin saakka, jotka nykyisin toimivat Åbo Akademin korkeakoulutiloina.
Lehmusten kaupunki
Setterbergin asemakaavaluonnoksessa oli nykyinen Setterbergin puistoalue varattu ”sosieteettitalolle”. Sellaista ei kuitenkaan koskaan rakennettu, vaan vuosisadan vaihteessa paikalle perustettiin puisto, jota kutsuttiin aluksi Lastenpuistoksi.
Vuonna 1966 nimi muutettiin Setterbergin puistoksi, olihan arkkitehti asunut puistoon rajoittuvalla tontilla. Kahteen tasoon rakennetun puiston ylempi osa on tarkoitettu lasten leikeille, alempi on muotoilultaan täsmällinen suihkulähteineen ja patsaineen. Puistoa ympäröivät vanhat lehmukset, ja suihkulähteen läheisyyteen on istutettu koristeomenoita ja pilvikirsikoita.
Kalarannan puisto viettää jyrkästi mereen ja on talvisin suosittu pulkkamäki. Puistossa on paljon kukkaistutuksia ja sorakäytäviä penkkeineen. Lukuisista puista tavallisimpia ovat rauduskoivut, puistolehmukset, metsävaahterat ja lehtikuuset, mutta ihailtavina on myös saarnia, berliininpoppeleita, vuori- ja kartiojalavia, tammia, pilvikirsikoita sekä harvinaisia tuohituomia. Saaristossa viihtyvät vaasalaiset pitävät veneitään kesäisin Kalarannan laitureissa.
Alun perin toriksi suunniteltu Koivupuisto on aivan Kalarannan kupeessa meren suuntaan viettävässä länsirinteessä. Amerikkalainen maisema-arkkitehti laati 1980-luvulla alueelle omaleimaisen suunnitelman suihkulähteineen ja luonnonkivipuroineen. Koivut, joista puisto on saanut nimensä, hallitsevat aluetta. Syreenit, vaivaiskoivut, peräkuuset ja monet muut pensaat koristavat puistoa, samoin perennat sekä keväiset krookukset, sinililjat ja narsissit.
Setterberg sijoitti ortodoksisen kirkon Pyhän kolminaisuuden kirkon tavoin harjanteelle, jolla Kirkkopuistikko kulkee pohjois-eteläsuunnassa halki kaupungin. Kirkon valmistuttua vuonna 1862 ympäröivä laaja alue muuttui vähitellen Aleksanterintoriksi, nykyiseksi Kasarmintoriksi. Puisto sen ympärille tehtiin rahapulan takia vasta myöhemmin. Nykyisin puiston eteläosa on rehevä vaahteroineen, havupuineen ja pensaineen. Torin pohjoispäässä on avoin sorakenttä pallopelejä varten, eteläpäässä leikkipuisto ja kenttäkanuunojen ympäröimä Perinnemuuri. Aivan Kasarmintorin vieressä on suojeltu Vaasan Kasarmialue, joka vuodesta 1999 lähtien on ollut siviilikäytössä.
Vaasassa on istutettu kaupunkialueelle erityisen paljon lehmuksia, ja onpa yksi puistoistakin nimetty Lehmuspuistoksi. Se sijaitsee Kruununmakasiinin ja sairaala-alueen välissä ja siellä kasvaa puistolehmuksien seurana muun muassa metsävaahteroita, saarnia, lehtikuusia, serbiankuusia, mäntyjä ja vuorijalavia. Lehmuspuistossa sijaitsee Kruununmakasiinin lisäksi Setterbergin ajalta peräisin oleva komea lääninvankila.
Metsäpuistikot ja kirkko
Kun matkaa jatketaan Lehmuspuistosta rannan suuntaisesti, saavutaan Klemettilän niemen eteläkärkeen ja Kustaanlinnanpuistoon, missä on metsää, paljaita kallioita sekä uimaranta. Puusto koostuu vanhoista kuusista, männyistä, vuorijalavista, ruhtinaanpoppeleista ja rauduskoivuista.
Aivan niemen kärjessä ovat Hietalahden puisto ja monivaiheisen historian omaava Hietalahden huvila. Metsäalue alkoi muuttua puistoksi jo 1830-luvulla, jolloin puutarhanhoidosta kiinnostunut lääketieteen tohtori Sanmark istutti sinne uusia puita. Hänen ajoiltaan on vielä jäljellä joitakin lehmuksia ja yksi strobusmänty, joka rauhoitettiin vuonna 1961. Nykyisin Hietalahden puisto on kaupunkilaisten suosima ulkoilualue.
Myös Klemettilän niemen pohjoispuolella sijaitseva Onkiniemen alue on ulkoilualueena suosittu. Sitä on vaihteittain muutettu osaksi keskustan puistojärjestelmää ja työt jatkuvat edelleen. Onkilahdenpuistoon on suunnitteilla muun muassa rantapergola ja lasten kahluuallas.
Vanhan Vaasan palossa säilyivät ainoastaan hovioikeus ja Wasastjernan talo sekä muutamia venäläisen vartion puurakennuksia. Myös harmaakivikirkon, raatihuoneen, triviaalikoulun ja kellotapulin rauniot ovat nähtävissä.
Kuningas Kustaa III oli perustanut Vaasan hovioikeuden vuonna 1776 ja kymmenen vuotta myöhemmin valmistui rakennus, joka on yksi Kustaan arkkitehtuurin kauneimpia luomuksia. Kun uusi hovioikeus nykyiseen Vaasaan valmistui ja maalaisseurakunta jäi ilman kirkkoa, päätettiin palossa vaurioitta säilyneestä hovioikeuden talosta tehdä uusi kirkko. Rakennuksen ulkonäkö jätettiin ennalleen, mutta väliseinät purettiin ja katto tehtiin holvimaiseksi. Samalla rakennettiin uusi kellotapuli palaneen kirkon tiilistä. Yksi tapulin kolmesta kellosta on valettu palaneen kirkon vanhoista kelloista.
Mustasaaren kirkko on maamme kauneimpia rakennuksia. Päivänpaiste virtaa sisään monista suurista ikkunoista ja välkehtii vanhasta kirkosta pelastetuissa kattokruunuissa ja kultakoristeissa. Ehtoollishopeatkin onnistuttiin pelastamaan, samoin arvokas keskiaikainen messukaapu, jota vieläkin käytetään eräissä juhlatilaisuuksissa.
Kirkkoon johtaa upea nelirivinen lehmuskujanne, joka oli alun perin istutettu haavoista. Vuosina 1836–1842 huonokuntoisten haapojen tilalle istutettiin 220 Lyypekistä hankittua puistolehmusta. Vanhan Vaasan Hovioikeuden lehmuskujanne onkin maamme vanhin säilynyt ja yhä käytössä oleva puistokatu, jota kannattaa käydä ihailemassa Mustasaaren kirkon ohella.
Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:
