Kannen kuva:
Ullamaija Hänninen

NUMERO 1 - 2013

Pääkirjoitus

LUKIJAMATKA
Rakkaudesta pioneihein

Luomu-unelmasta tuli totta

Rohkeasti uutta päin

ASUMINEN
Nuoren naisen vanha koti

Että tämmöistä susirajan taustaa

PUUTARHA
Siellä ne uinuvat vielä
Talven taikaa

Jäinen peili auringolle

TERVEYS
Onks pakko liikkua
Hiki tekee hyvää
Kun työstä kuolee ilo

Maltti, Valtti, Etu ja Enne

Koirakko löytää kadonneen

On ilo auttaa ja tehdä yhdessä

RUOKA
Puurossa on puhtia
Luolamiesten keittiössä

KÄSITYÖT
Saali kuin aurinko
Näpsäkkä neuletyyny
Raikas raitahuivi
Napakka nauhatyyny

Kansanaarteet esille

Tervetuloa puhumaan

JOKA KUUKAUSI

Asiasta toiseen

Pikkupojan elämää

Elämäntilanteita

Koti maalla

Kirjan kannet auki

Pieniä tarinoita

Ristikko

Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.2. ja Maatilan Pellervo 7.2.2013.

Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Pääkirjoitus: Mitä kuuluu kylälle?

Kunnallinen kesäkuu; silloin on kuukauden ajan Ivalossa mahdollisuus päästä lääkäriin ja Sonkajärvellä käy kauppa-auto..

Lainaus on lauantai-illan hupi- ja höpiohjelmasta YleLeaks, jonka käsikirjoittaja intoutui tällaiseen suoritukseen Tipattoman tammikuun innoittamana. Puheviihde on parhaimmillaan silloin, kun lohkaisussa on totta toinen puoli. Tässä on, enemmänkin.

Palvelujen säilyminen haja-astutusalueilla on jo pitkään ollut keskustelujen kestoaihe. Huolissaan ovat olleet valtakunnalliset poliitikot puolueesta riippumatta, paikalliset päättäjät ja varsinkin syrjäkulmien asukkaat.

 

Huoli on todellinen. Mutta puhutaanko asiasta tosissaan, kun kaikki suunnitelmat ja päätökset viittaavat kehityksen vievän päinvastaiseen suuntaan. Maaseudulle jääneistä palveluista tärkein on tätä nykyä oma auto; jossakin sentään liikennöi harvakseltaan asiointitaksi.

Lähipalvelut ovat elämisen runko maaseudulla. Kaupan, lääkärin vastaanoton, kunnanviraston, koulun, pankin tai poliisin ei tarvitse olla nurkan takana, mutta niiden pitää olla kohtuullisen matkan päässä. Nyt ne ovat loittonemassa saavuttamattomiin, mikä tietää lopullista iskua monelle kylälle ja pienelle kirkonkylälle. Tämä kehitys ei ole kenenkään etu, eikä säästöjä tai kustannuksia pysty selvittämään taulukkolaskennan avulla.

Uhan alla olevat asumisen ja elämisen arvot eivät yksinkertaisesti ole väännettävissä euroiksi. Millaisen hinnan byrokraatti laskee ihmisen turvallisuudelle, terveydelle, tyytyväisyydelle... Sen voisi yhtä hyvin laskea samalla tavalla kuin lintujen suojeluarvon? Se määräytyy linnun painon ja kannan tiheyden perusteella. Esimerkiksi Konneveden Istunmäellä on ihmiskanta huomattavasti harventunut. Keski-iän ylittäneen 97-kiloisen istunmäkeläisen miehen arvo on siis – vähän suurempi kuin räkättirastaan!

 

Ristiriitaista asiassa on se, että moni haluaisi muuttaa maaseudulle, jos palvelujen tarjontaan ja pysyvyyteen voisi luottaa. Tässä Kodin Pellervossa kerrotaan Asikkalan Kalkkisten kylästä ja kyläläisistä. He ovat onnistuneet säilyttämään palvelut, jopa pankin, omalla kylällään, ja siellä on myös teollisia työpaikkoja. Kylään saadaan nykyään myös uusia asukkaita.

Miksi kaikkien pitäisi hakeutua taajamiin? Suomen historian ja veroasteen huomioon ottaen jokaisen pitäisi saada asua siellä, missä haluaa.

 

Teemu Pakarinen
teemu.pakarinen@pellervo.fi