Kannen kuva Jaakko Kilpiäinen
NUMERO 2
15.2.2007
Pääkirjoitus
Elämänilo: Peräkylän avantokurpat ja muuta mukavoo
Vaalit: Vaalitaisteluni Minnan ja Markon välissä
Peruskorjaus: Kartano heräsi eloon
Kunnostus on menneen kunnioitusta
Rakennettu ympäristö: Kirkonkylän murros ja muutos
Ruokien ruoka: Elävä klassikko
Puisto: Puita, pensaita ja veistoksia
Puutarha: Tarhurin taimet Tikkalassa
Yrittäjät: Hattu naisen kruunaa
Ruoka: kaiken maailman keitot ja pullat
Valinnat: Arjen ympäristöteot
Käsityöt: Raita raidan päälle
Huikea, hurmaava huivi
Lämmöksi lähelle
Kansanperinne: Pöytä on katettu mehän haltiille
Tekijä: Soivaa savea
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 15.3. ja Maatilan Pellervo 1.3.2007.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Puita, pensaita ja veistoksia
Itämerikeskus on vierailun väärtti. Historiallinen Juhlatalo kunnostettiin talkoovoimin monipuoliseksi kokoontumispaikaksi. Veistos- ja puulajipuisto sijaitsevat vanhalla ruukkialueella Keravanjoen rannalla.
 Itämerikeskus toimii Juhlatalossa. Kuva Leena Nurmi |
Itämerikeskuksen vaaleanpunainen Juhlatalo hyvin hoidettuine istutuksineen ja mahtavine veistoksineen Kellokosken ruukkimiljöössä on tutustumisen arvoinen kohde. Aivan Keravanjoen rannalla sijaitseva Juhlatalo on persoonallinen täyden palvelun kokoontumis- ja juhlapaikka. Talossa on yksilölliset majoitustilat ja rannassa komea sauna, jonka on suunnitellut Suomen virallinen saunaprofessori Heikki Sysimetsä.
Juhlatalolla on mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia. Sen seinien suojassa ovat useat ihmiset vuosikymmenten ajan kokeneet elämyksiä erilaisten kulttuuririentojen kautta. Suuruuden jälkeen täysin ränsistynyt rakennus nousi uuteen kukoistuskauteen kansanedustaja, lääkäri Ilkka Taipaleen huomattua talon arvon. Ympäristössä voi ihailla puulajipuiston kauniita kasveja ja Itämerenmaiden taiteilijoiden mielenkiintoisia veistoksia.
Kellokosken viinapränni
Vuonna 1866 tuli voimaan laki, joka kielsi viinan kotipolton. Valmistus keskitettiin sen jälkeen erityisiin viinapränneihin. Niitä syntyi 62 vuosina 1868–75. Kellokosken viinapränni oli yksi viimeisistä. Sen rakennutti Kellokosken kartanon omistaja Robert Björkenheim vuonna 1873.
Pränni toimi vaihtelevalla menestyksellä vuoteen 1914, jolloin viljan käyttö väkijuomien valmistukseen kiellettiin alkaneen sodan takia. Viljasadosta viinan polttoon oli käytetty vain kolme prosenttia, mutta koska Suomi ei ollut omavarainen leipäviljankaan osalta, oli viinan raaka-ainekin suurelta osin tuonnin varassa. Ilman kieltoakin viinan keitto olisi todennäköisesti loppunut, sillä sodan jälkeen tullut kieltolaki pani touhulle pisteen.
Pränni toimi varastona vuoteen 1927, jolloin sen kunnostamisen Ruukin juhla- ja kokoushuoneistoksi käynnisti Kellokosken tehtaan johtaja Olof Garlanderin.
Talosta tuli Kellokosken kulttuurikeskus, jossa pidettiin poliittisia juhlapuheita, näyteltiin, esitettiin elokuvia, tanssittiin, jopa painittiin ja nyrkkeiltiin. Esiintymislavalla nähtiin muiden muassa Miina Sillanpää, Ansa Ikonen, Tauno Palo, Olavi Virta, Laila Kinnunen ja Dallapee-yhtye. Talossa kokoontuivat aikoinaan myös suojeluskunta ja lotat sekä työväenyhdistys, eri aikoina tosin.
Juhlatalon suuruuden aika päättyi 1970-luvulla, jolloin eläkeläisyhdistysten bingot vetivät vielä tuvan täyteen. Viimeisen elokuvanäytöksen jälkeen keväällä 1977 Juhlatalo toimi hetken kapakkana, ennen kuin talo jäi autioksi. Fiskars, joka oli ostanut vuonna 1962 Kellokosken tehtaat ja samalla Juhlatalon, käytti taloa muun muassa varastona. 1980-luvulle siirryttäessä purku-uhka kasvoi.
Itämerikeskus syntyy
Ränsistynyt Juhlatalo päätyi rakennusliikkeelle, joka aikoi purkaa koko talon ja rakentaa paikalle rivitaloja. Aie ei kuitenkaan toteutunut, yritys teki konkurssin ja Tuusulan kunta osti kiinteistön. Vuosikymmenen lopulla Ilkka Taipale näki tärvellyn Juhlatalon ja pani tuulemaan.
Suomen rauhanliitto ja Tuusulan kunta sopivat, että liitto saa talon ilmaiseksi, kunhan kunnostaa sen vuoden 1991 loppuun mennessä. Työt alkoivatkin maaliskuussa 1990. Ilkka Taipale oli rauhanliikkeen avulla hankkinut talkoisiin hyviä ammattimiehiä Itämerenmaista, ja rakennustöiden vetäjäksi lupautui legendaarinen talkoomies Alvar Typpö. Paikallinen talkooaktivisti Antti Vainio sai myös kellokoskelaiset mukaan, ja niinpä elokuussa 1991 talo oli rahoitusvaikeuksista huolimatta kunnostettu vanhaa vaalien, ja Itämerikeskus oli syntynyt.
Vuonna 1998 Itämerikeskuksessa pidettiin ensimmäinen kansainvälinen taideleiri, ja skulptorium eli veistospuisto sai ensimmäiset patsaansa. Itämerikeskuksen pihalla on muun muassa latvialaisen Vija Mikonen veistämä aputyömies Alvar Typön patsas. Puiston taidetta täydennetään joka vuosi pidettävällä kuvanveistotapahtumalla. Hauskoja veistoksia löytyy puiston joka kolkasta, aina pysäköintipaikalta lähtien.
Arboretum ja rosarium
Vuonna 1996 perustettiin Itämerikeskuksen ja Kellokosken Ruukin alueelle arboretum eli kokeellinen puu- ja pensaslajipuisto, talkoilla tietysti. Arboretumin erikoisuutena ovat puisista ratapölkyistä tehdyt järeät rakenteet.
Hankkeen loi ja sitä on edelleen kehittänyt Erkki Honkanen. Hän perusti pari vuotta myöhemmin Annanpuistoon rosariumin. Vanhat puutarhakäytävät kaivettiin esiin maakerrosten alta ja puisto suunniteltiin niiden mukaan.
Ruusutarhassa kasvaa 130 vanhanajan ruusulajiketta ja uudempaa jalostetta. Keskellä ruusutarhaa on Oskars Mikansin veistämä Kellokosken sairaalan pitkäaikaisen ylihoitaja Anna Palanénin näköispatsas. Annanpuistoon on istutettu myös noin 250 alppiruusua, useita eri lajikkeita. Kellokosken nimikkopuu, lehtikuusi, istutettiin Prännärinpuistoon vuonna 1997.
Teksti : Leena Nurmi
Sähköposti:
