Kannen kuva Kimmo Torkkeli.

NUMERO 2
18.2.2010

Sisällys

PÄÄKIRJOITUS

ASUMINEN:
Kirkonkylän keskipiste
Kädellisten kodossa
Kierrätyksen taidonnäyte

ENTISÖINTI: Sivustavedettävä palaa ennalleen

AMMATTI: Täti puuttuu asiaan

KASVUN VUOSIA: Viimeinen tikki

TERVEYS: Kun mieli sairastuu

LUONTO: Suden valtakunnassa

HUONEKASVIT: Katse kukkaikkunalle

SYÖTÄVÄ: Kinua

RUOKA: Diabeetikon ruokavalio sopii kaikille

KIINA: Pienen kylän ylpeys

KULTTUURI: Soitto takaisin kotiin!

KÄSITYÖT:
Sininen valaisee kotia

KÄSITYÖT: Armonlaakson matamit

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Vapaaehtoinen
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.3. ja Maatilan Pellervo 4.3.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Nahkurin orsilta

Viereisessä kuvassa seison hangessa vuonna 1982. Talvi on melko samanlainen kuin nyt, runsasluminen.
Noina muinaisina vuosina tein paljon pukeutumiseen liittyviä lehtijuttuja. Suomalainen turkistalous eli nousukautta. Tarhaajat tuottivat korkealaatuisia minkin- ja ketunnahkoja. Niitä palkittiin kultamitalein kansainvälisissä turkishuutokaupoissa, ja niistä maksettiin huippuhintoja.
Siispä suomalaiset turkikset olivat esittelemisen arvoisia vientituotteita.
Valitsin muutamien eturivin turkkureiden taidonnäytteitä. Halusin kuvauttaa turkit hätkähdyttävästi ja tehdä jutun, jollaista ei vielä missään ollut nähty.
Ideasta muotoutui hyvinkin omintakeinen, kuten kuvasta näkyy. Arvoturkiksiahan kuvattiin – ja yhä kuvataan – saman kaavan mukaan: kauniit mallitytöt maata laahaavine turkkeineen ja timantteineen lentokentän lähtöhallissa, urheiluauton konepellillä, hienon hotellin aulabaarissa. Halusin maanläheistä, ja kuten sanottu, erilaista.
Otsikoin juttuni Elipä kerran. Kun tarina oli julkaistu, sain monta puhelua. Soittajat esittivät onnittelunsa mainiosta oivalluksesta. Pari mainostoimistoa innostui houkuttelemaan leipiinsä.
Tuohon aikaan turkistarhausta ei juurikaan vastustettu, saati vainottu tarhaajia; aktivistit eivät olleet vielä syntyneet. Upeissa turkiksissa esiintyivät monet niistä julkisuuden henkilöistä, joista nyttemmin on tullut kuuluvia ja näkyviä tarhauksen tuomitsijoita. Salakateita tietysti oli silloin kuten on tällöinkin. Ja eräitten mielestä minkki oli jopa poliittinen eläin: pelkkää porvarin karvaa.

Joitakin aikoja sitten muuan kaunis minkkiturkki päätyi minulle. Se oli edellisen omistajansa unelma, jonka todeksi saattaminen oli epäilemättä teettänyt työtä.
Nyt, kovien pakkasten aikana otin turkin käyttöön. Annan lämpöiselle päällysvaatteelle arvoa, ja totta kai myös arvostan saamaani lahjaa. Mistään muista seikoista piittaamatta ja moralisointiin sortumatta ymmärrän, että alkuperäiselle kantajalleen turkki oli tärkeä virstanpylväs.
Päivänä muutamana lähdin asioimaan kaupungille. Vastaan maleksi kaksi joutilasta kloppia, aikansa kuvia aivan kaikin maustein. Kun kollit olivat kohdallani, toinen kakoi kurkkuaan ja räkäisi nielunsa sisällön päin turkkiani.
Häkellyin täysin, mutta vain tämän kerran. Vielä kerrankin samanlainen tilanne, ja takaan, että lööpeissä keikutaan: Minkkitäti retuutti citymullia nenärenkaasta.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: