Kannen kuva Kimmo Torkkeli.

NUMERO 2
18.2.2010

Sisällys

PÄÄKIRJOITUS

ASUMINEN:
Kirkonkylän keskipiste
Kädellisten kodossa
Kierrätyksen taidonnäyte

ENTISÖINTI: Sivustavedettävä palaa ennalleen

AMMATTI: Täti puuttuu asiaan

KASVUN VUOSIA: Viimeinen tikki

TERVEYS: Kun mieli sairastuu

LUONTO: Suden valtakunnassa

HUONEKASVIT: Katse kukkaikkunalle

SYÖTÄVÄ: Kinua

RUOKA: Diabeetikon ruokavalio sopii kaikille

KIINA: Pienen kylän ylpeys

KULTTUURI: Soitto takaisin kotiin!

KÄSITYÖT:
Sininen valaisee kotia

KÄSITYÖT: Armonlaakson matamit

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Vapaaehtoinen
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.3. ja Maatilan Pellervo 4.3.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kinua

Gluteeniton kinua sisältää runsaasti valkuaista, rasvaa, hivenaineita ja linolihappoja.

Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kinua eli kvinoa (Chenopodium quinoa) oli maissin ja perunan ohella yksi tärkeimmistä inkojen ravintokasveista. Niin tärkeä se oli, että inkahallitsija kylvi itse vuoden ensimmäisen siemenen kultaista lapiota käyttäen.
Eurooppalaisten tultua Etelä-Amerikkaan kasvia alettiin syrjiä siihen liittyvien uskomusten takia, ja viljelyä jopa rajoitettiin.
Yksivuotinen kinua kuuluu savikkakasveihin, samaan kasvisukuun kuin rikkakasvina tunnettu jauhosavikka. Ulkonäöltään nämä kasvit muistuttavatkin toisiaan, tosin kinua kasvaa rotevammaksi, 1–2 metrin korkuiseksi.
Pienet itsepölyttyvät kukat ilmestyvät varren yläosaan huiskiloon, johon muodostuu jopa 10 000 pientä yksisiemenistä pähkylähedelmää. Tuleentuessaan kasvi muuttuu vihreästä punertavaksi.

Kinua ei ole viljakasvi, joten se sopii hyvin gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle. Siemenet sisältävät runsaasti hyvälaatuista valkuaista, jopa yli puolet varsinaisiin viljoihin verrattuna, sekä rasvaa, tärkkelystä ja hivenaineita. Siemenrasvasta noin puolet on ihmiselle tärkeitä linolihappoja.
Kinuasta käytetään yleensä siemenet, mutta myös nuoria lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan. Ne eivät pinaatista poiketen sisällä nitraattia eikä oksalaattia.
Nopeasti kypsyvä, helposti sulava ja ravinteikas kinua onkin herättänyt kiinnostusta muun muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa, missä siitä on tullut suosittu terveysruokien raaka-aine.

Kinuan siemeniä voidaan käyttää kokonaisina, jauhettuina tai paahdettuina, sillä eräiden kantojen siemenet poksahtelevat kuin maissin jyvät. Siementen pinnassa on jonkin verran karvaita saippua-aineita eli saponiineja, jotka pestään tai hiotaan teollisesti ennen käyttöä.
Keitettäessä siemen sitoo vettä ja on kypsänä lähes läpikuultava. Maultaan kinua on mieto ja pähkinäinen. Kinua sopii paitsi keitettäväksi riisin tavoin myös leivonnaisiin, aamiaismuroihin, puuroihin, makaroneihin ja keittojen saostamiseen.
Kinua on Etelä-Amerikassa edelleen tärkeä proteiinin lähde. MTT:ssä Jokioisilla viljelyä on lupaavin tuloksin kokeiltu. Kinua on sopeutunut kuivaan ja vähäravinteiseen maahan ja osa kannoista kestää kylmää.
Siemenet kylvetään touko-kesäkuun vaihteessa ja ne taimettuvat noin viikon kuluessa. Kukinta alkaa heinä-elokuun vaihteessa ja puimaan päästään syyskuun puolivälissä. Syväjuurinen ja runsaasti maanpäällistä massaa tuottava kinua on myös mainio maanparantaja.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: