Hanna Vainionpään ja shetlanninlammaskoira Laran kuvasi Jarmo Vainionpää.
NUMERO 2
17.2.2011
LUKIJAMATKA: Volga vie Venäjän sydämeen
PÄÄKIRJOITUS
LUOTOLAISET: Perämeren ympäröimät
YRITYS: Potkuri tuloo
TERVEYS:
Matkasaarnaaja paasaa rasvoista
Ruoka lohduttaa ja lihottaa
HENKILÖ: Muonion monitoiminainen
OPISKELU: Kielitandemilla pääsee perille
TAITAJA: Korujen kaukaiset tarinat
KULTTUURITEKO: Kunnioitus, tahto ja velvoitus
PUUTARHA:
Mettä ja mettiäisen kukkaa
Siemen on pieni ja ihmeellinen
TAITEILIJAPARI: Kielen ja muodon liitto
RUOKA: Sopivaa syötävää kaikille
KERAAMIKKO: Uutta elämää astioille
KÄSITYÖT
Sininen hetki
Suklaalla soinnutettu
Hopeista hohdetta
Runsas huivi ja pitsikorut
KAHDESSA KULTTUURISSA: Eroista iloiten
AMMATTILAINEN: Wäinö velhon takaa
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 17.3. ja Maatilan Pellervo 3.3.2011.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Siemen on pieni ja ihmeellinen
Heti kun valo lisääntyy, karkaa tarhurin mieli kasvien maailmaan. Hän tutkii siemenluetteloita, suunnittelee kylvöksiä ja aloittaa taimikasvatuksen ihan pikapuoliin.
Puutarhurin vuosi alkaa, kun postilaatikosta tai netistä löytyvät kevään siemenluettelot. Niitä selaillessa unohtuvat viime kasvukauden epäedulliset säät ja romahtaneet satotoiveet. Uutuuksia ihastellessa on hauska suunnitella kesän kylvöksiä.
Tuore siemen itää tarmokkaimmin, mutta edellisvuodenkin varastoja voi käyttää. Siementen säilyvyydessä on eroja. Esimerkiksi palsternakan, kurpitsan ja tillin siemeniä kannattaa hankkia vain vuoden tarpeisiin, sillä niiden itävyys heikkenee nopeasti. Sellerin ja nauriin siemenet säilyttävät itämistarmonsa luonnostaan pitkään.
Vanhoille siemenille tehdään itävyystesti: kymmenen siementä kostutetun talouspaperin väliin muovipussiin, pussi lämpimään paikkaan. Jos siemenistä vähintään kahdeksan itää, tulos on kelvollinen. Heikomminkin itäneitä voi käyttää, mutta kylvöstä on tehtävä tiuhempi.
Multaa astioihin
Taimikasvatusta tarvitsevat sellaiset vihannekset ja koristekasvit, jotka eivät suoraan avomaalle kylvettyinä ehdi tuottaa satoa Suomen oloissa. Esikasvatuksella voidaan myös aikaistaa satoa.
Kasvatusta varten tarvitaan multaa, kylvölaatikoita tai -ruukkuja, nimisäleitä ja muovikelmua sekä tietenkin siemeniä.
Kylvöalustaksi sopivat esimerkiksi miedosti lannoitetut kaktusmulta tai varsinainen taimikasvatukseen tarkoitettu kylvömulta. Myös turpeen ja hiekan seos sopii pienille taimille. Tärkeintä on käyttää uutta, puhdasta multaa, sillä vanhassa maa-aineksessa saattaa olla taimia vahingoittavia taudinaiheuttajia. Myös ruukkujen ja kylvöastioiden pitää olla puhtaita.
Kotioloissa taimikasvatus aloitetaan yleensä maaliskuussa, kun luonnon valoa on riittävästi. Tammi-helmikuun kylvöt tarvitsevat keinovaloa, muutoin taimet venyvät pitkiksi ja honteloiksi.
Kasvattaminen onnistuu keinovalonkin turvin loisteputki-, elohopea- tai sekavalolamppujen alla. Valoa annetaan 14–16 tuntia päivässä 100–150 wattia neliölle. Lukseja tulisi kertyä 5 000–10 000, jotta yhteyttäminen onnistuu. Energiansäästölampulla varustettujakin kasvivalaisimia on, esimerkiksi Megamanin 15 watin Artico.
Kosteutta sopivasti
Siemenet ovat kuivuvat kypsyessään, jotta ne säilyvät talven tai epäedullisten aikojen yli itämiskelpoisina. Kosteutta tarvitaan, että itämisprosessi voi alkaa.
Alkeisvarsi ja -juuri varttuvat siemenessä olevan vararavinnon turvin ennen kuin maan päälle ehtineet lehdet alkavat yhteyttää.
Kylvömullan on oltava riittävän kosteaa ja pinnan tasainen, että pienet siemenet tarttuvat kiinni alustaan ja joutuvat näin kosketuksiin kosteuden kanssa. Kuivassa mullassa siemenet eivät idä, liian kosteissa oloissa ne mätänevät.
Siemenet laitetaan joko hajakylvönä laatikkoon tai suoraan ruukkuihin. Pikkuruiset siemenet on helpompi kylvää hiekkaan sekoitettuina taitetun paperiarkin tai kylvörasian avulla. Useimmat kylvökset peitetään kevyesti mullalla tai hiekalla esimerkiksi seulan läpi varistaen. Mitä pienempi siemen, sen ohuemmin peitetään.
Idätyksen niksit
Eräät siemenet vaativat itääkseen valoa, joten ne jätetään peittämättä. Sellaisia ovat esimerkiksi salaatti, kynteli, lobelia, ahkeraliisa ja koristetupakka. Kurpitsojen, kurkkujen ja melonin siemenet menestyvät parhaiten, kun ne painetaan multaan syrjälleen, ei lappeelleen.
Useimmille siemenille paras itämislämpötila on 25 astetta. Kylvöjen päälle levitetään muovikelmu tai lasilevy säilyttämään kosteutta. Peitteeseen kannattaa jättää pieni ilmarako ehkäisemään homeen muodostumista.
Tarpeen mukaan kylvöjä kastellaan sumutinpullolla. Kun taimet ovat nousseet pintaan, muovikelmu poistetaan ja astia siirretään valoisaan ja viileämpään, noin 20 asteen lämpöön, näin taimista kasvaa tanakoita.
Taimille tilaa
Hajakylvökset on koulittava. Pikkutaimet istutetaan omiin ruukkuihinsa, kun taimiin ilmestyy ensimmäiset kasvulehdet sirkkalehtien lisäksi. Suoraan kasvuruukkuun kylvetyistä taimista jätetään jäljelle parhain ja voimakkain, muut poistetaan. Ryhmään kylvetyt mausteyrtit saavat jäädä kaikki kasvamaan.
Varttuessaan taimet tarvitsevat yhä enemmän tilaa ja ikkunalaudoille saattaakin tulla ahdasta. Ikkunan eteen rakennettu hyllykkö ratkaisee tilan puutteen.
Valoisat kuistit, viher- ja kasvihuoneet, joiden lämpötilaa on mahdollista säätää kasveille sopivaksi, ovat ihanteellisia kasvatuspaikkoja. Keväällä taimikasvatus onnistuu myös entisajan lämpölavoissa. Niiden lämpötila pysyy lantapatterin ansiosta yleensä riittävän korkeana.
Lyhyen esikasvatusajan kasvit eivät tarvitse lisälannoitusta, sillä kylvömullassa olevat ravinteet riittävät istutukseen asti. Sen sijaan jättisipulin, tomaatin, sellerin ja purjon taimet kaipaavat kastelulannoitusta ja mahdollisesti isomman ruukun.
Kaikki ajallaan
Helmikuussa kylvettäviä ja alkuun keinovalon turvin kasvatettavia ovat jättisipuli, orvokki, pelargoni ja heliotrooppi.
Maaliskuussa kylvetään tomaatti, paprika, selleri, purjo ja munakoiso sekä lobelia, ahkeraliisa, petunia, salvia, koristetupakka, kesäbegonia ja verbena.
Huhtikuussa ovat vuorossa kasvihuonekurkku, kaalit ja mausteyrtit sekä koristekasveista sinitähtönen, leijonankita, reunuspäivänkakkara, hopeakäpälä, kesäpäivänhattu, tuoksuherne ja kiinanasteri.
Toukokuussa ehtii vielä kylvää avomaankurkkua, sokerimaissia, kurpitsaa, keräsalaattia sekä ruusupapua ja koristekrassia.
Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:
