Kannen kuva Leena Nurmi
NUMERO 3
15.3.2007
Pääkirjoitus
Elämänmuutos: Perloksen hommista kylätalkkariksi
Puutarha: Heräävän kevään keltaiset
Salaatti on rapeaa, kirpeää, pähkinäistä, pehmeää
Kukkia elämän onnelassa
Parasta Piikkiöstä
Peruskorjaus: Hulppeasti holvien alla
Ruoka: Kasviksilla kohti kevättä
Perinteet: Tavat tuovat juhlan tupaan
Elämänasenne: Iloisesti nuukaillen
Lukijamatka: Islanti on toista maata
Käsityöt: Tulppaaneita tulvillaan
Kansallispuvut: Yliset, aliset, nirkot ja nyytingit
Omalla alallaan: Tulisieluinen lintumies
Keksintö: Kirveelle töitä
Entisöinti: Kolmen tuulen niemellä
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 19.4. ja Maatilan Pellervo 5.4.2007.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Pala maata
Mietin äidille syntymäpäivälahjaa ja soitin pohjoissavolaiseen kultasepänliikkeeseen kysyäkseni, minkälaisia kaulakoruja heillä on myynnissä. Kauppias luetteli koko joukon vaihtoehtoja, joista osa oli pihassa ja tilattavatkin saadaan pihaan parissa päivässä. Savolainen piha on laaja käsite, joka pitää sisällään koko talon ympäristöineen. Siellä mennään pihaan, kun muut menevät kotiin, ja kun lähdetään ulos, ollaan taivasalla eikä suinkaan savuisessa ravintolassa.
Laajimmillaan suomalainen piha voi siis olla hehtaarien laajuinen, mutta mahtuu pienimmillään kukkaruukkuun. Pihat ja puutarhat ovat hyvin erilaisia ja sellaisenaan arvokkaita. Parvekekukkiaan hoitava kaupunkilainen on yhtä oikealla asialla kuin pihamaataan kuopsuttava omakotiasuja tai mökkiläinen.
Kohtuullisen monta kevättä nähnyt äitini alkaa heti joululta odottaa pääsyä piha- ja puutarhatöihin. En tiedä, ymmärtääkö nuorempi polvi tämän ”käsityön” merkityksen, mutta ikäihmiselle se on varmasti merkki elonkierron jatkumisesta. Siitä muistuttavat joka vuosi lumen keskeltä kukkaan pinnistävät krookukset ja ensimmäiset, pikkusormen pään kokoiset retiisit. Kesä voidaan julistaa alkaneeksi vasta, kun kukat on saatu istutetuksi pienen pihan penkkiin tai parvekeruukkuihin.
Onko me synnytty multaa sormissa? Vai onko vuodenaikojen kierto jättänyt muistijälkiä geeniperimään? Onneksi noihin kysymyksiin ei tarvitse etsiä vastausta. Riittää kun tietää, että kukkien, pihan ja kasvimaan hoito on uskomattoman monelle mieluisaa puuhaa. Merkityksettömäksi sivuseikaksi jää, onko hoidettavana linnan puisto, maalaistalon piha, rivitalon muutama neliö tai se ruukku.
Jokainen tietää myös, että puutarha tuottaa iloa niin silmälle kuin suullekin. Naapuri uteli muutama vuosi sitten, missä mallissa kevättyöt ovat. Vastasin, että osa on tehty, mutta osa pääsi menemään ohi – aika hoiti. Naapuri nauroi hersyvästi kahdestakin syystä. Ensinnäkään hänen elämänasenteeseensa ei kuulu töiden ohimeno, toisaalta häntä huvitti, että joku sen suoraan tunnusti. Mikä oli todistettava: piha- ja puutarhatyöt tuovat iloa elämään. Tekemättömätkin.
Teksti : Teemu Pakarinen
Sähköposti:
