Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kuva Topi Pakarinen

NUMERO 3
19.3.2008

Pääkirjoitus
Muutos: Väärin ajatteleminen muuttaa maailmaa
Asenne: Avoimena ajan haasteisiin
Intohimo: Tuoksujako takanasi
Puutarha: Mielessä väikkyy kesä
Kivikko kukkii
Viiniä omasta köynnöksestä
Syreenin paluu
Vihannestarhan hurmurit
Työn äärellä: Luonto versoo mielikuvia maljakoihin
Ruoka: Ikkunallakin vihertää
Kansainvälisyys: Pullaa ja punamultaa
Rakennusperinne: Kainuulainen korpikartano
Kodin Pellervon käsityöt: Reilut räsymatot
Tehdas: Syliin sopivia tynnyreitä
Käännekohtia: Rohkeutta uskoa parempaan
Liikunta: Tie kutsuu kulkijaa
Terveys: Yhdet jalat kaiken ikää

Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Unto Uneksija
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 17.4. ja Maatilan Pellervo 3.4.2008.



Iso  Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Harmaan orjan hirvikoira


Koirakysymys on hankala juttu. Kun on vuosikymmenet lukenut itsensä siihen joukkoon, joka pitää koiria jollei nyt suorastaan epämiellyttävinä niin ainakin sotkevina ja meluisina eläiminä, on tosi outoa huomata olevansa kiinnostunut koiraroduista, käyvänsä elämänsä ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä ja odottavansa ystävän koiran tapaamista melkein yhtä paljon kuin ystävänsä tapaamista. Ja kaikkein pelottavinta on se, että huomaa miettivänsä minkä rotuisen koiran hankkisi, jos hankkisi koiran.
Tämä muutos on Piskin syytä.
Piski on pikimusta, nuorehko, keskikokoinen snautseriuros. Kun ensimmäistä kertaa tapasin Piskin se syöksyi vauhdilla kohti ja hyppäsi tervehtimään. Ja tietysti haukkui koko ajan kovaa ja kuuluvasti. Hui. Ystäväni rauhoitti ja sanoi Piskin vain tutustuvan näin.
Muutaman päivän vierailun aikana tuttavuutemme eteni nopeasti. Jo ensimmäisenä päivänä Piski nuoli varpaani ja jalkani todella putipuhtaiksi.
Näin koira kuulemma osoittaa olevansa alamainen. Miten niin alamainen? Minähän teen niin kuin Piski haluaa, esimerkiksi piilotan pallon kymmeniä kertoja peräkkäin, jotta saan sitten ihastella ja kiittää sitä kun pallo kerta toisensa jälkeen löytyy.
Tämä leikkihomma on kuitenkin vain syvemmän tunteen pintaa. Asian ydin on siinä, että Piski ilahtuu joka kerran kun se näkee minut. Olkoonkin, että kyseessä ovat sen koiranvaistot, joiden avulla se tietää saavansa minulta jotakin: joko herkkupalan, silityksen, lenkki- tai leikkikaverin. Mikä lienee oikeaoppinen koirapsykologian tulkinta asiasta , varmaa on, että lukemattomat ihmiset saavat suurta iloa ja lohtua eläinystävistään. Sekin piti itse oppia kirjaimellisesti kantapään kautta.
Tässä ”koirakuumeen” vaiheessa vielä lueskelen koiraroduista ja kuuntelen viisaita neuvoja. Kovin tietävä en vielä ole ja useimmat rotujen nimetkin tuntuvat aika hassuilta. Tosin enää en luule, että harmaanorjanhirvikoira on saanut nimensä harmaan orjan mukaan. Nähtäväksi jää miten tässä käy.

Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta