Kuva Kimmo Torkkeli
NUMERO 3
19.3.2008
Pääkirjoitus
Muutos: Väärin ajatteleminen muuttaa maailmaa
Asenne: Avoimena ajan haasteisiin
Intohimo: Tuoksujako takanasi
Puutarha: Mielessä väikkyy kesä
Kivikko kukkii
Viiniä omasta köynnöksestä
Syreenin paluu
Vihannestarhan hurmurit
Työn äärellä: Luonto versoo mielikuvia maljakoihin
Ruoka: Ikkunallakin vihertää
Kansainvälisyys: Pullaa ja punamultaa
Rakennusperinne: Kainuulainen korpikartano
Kodin Pellervon käsityöt: Reilut räsymatot
Tehdas: Syliin sopivia tynnyreitä
Käännekohtia: Rohkeutta uskoa parempaan
Liikunta: Tie kutsuu kulkijaa
Terveys: Yhdet jalat kaiken ikää
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Unto Uneksija
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 17.4. ja Maatilan Pellervo 3.4.2008.
Iso Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Viiniä omasta köynnöksestä
Viiniköynnöksen kasvatus on saanut yhä enemmän innostuneita harrastajia, sillä uudet lajikkeet menestyvät avomaalla paikoin jopa Keski-Suomessa asti. Muovihuoneesta makeita rypäleitä voi kerätä kilokaupalla pitkin kesää.
 Suomalaista viinirypälesatoa. Kuva Leena Nurmi |
Aito viiniköynnös (Vitis vinifera) ei Suomessa menesty avomaalla, mutta kasvihuoneessa siitä saadaan hyvä sato. Maan etelä- ja keskiosissa, talojen lämpimillä seinustoilla voi viljellä lajikkeita, jotka on saatu aikaiseksi risteyttämällä Venäjän, Euroopan ja Pohjois-Amerikan kestävämpiä lajikkeita sekä luonnonvaraisia lajeja.
Makoisa rypälesato vaatii ilmastoomme sopivat lajikkeet, hyvät kasvuolot ja ennen kaikkea perehtymistä viiniköynnöksen leikkaustapoihin. On myös hyvä tietää, että makeus ja aromi tulevat vasta sitten, kun rypäleet ovat täysin kypsiä; rypäleitä voi jälkikypsyttää. Korjuupuuhiin kannattaakin ryhtyä vasta 3–4 viikon kuluttua, kun rypäleet alkavat värittyä.
Lajikkeita avomaalle
Latviassa jalostettu voimakaskasvuinen Zilga menestyy ulkoseinustalla III-vyöhykkeellä, edullisilla paikoilla jopa IV-vyöhykkeellä. Sinisten hedelmien maku muistuttaa mustikkaa. Sukribe on niin ikään latvialainen jaloste, jonka keskikokoiset, vihreät rypäleet kypsyvät syyskuun alussa. Sugapa-lajikeen rypäleet ovat suuria, vihertävänkeltaisia, ja sato kypsyy syyskuun lopussa. Kaksi viimeksi mainittua lajiketta menestyy avomaalla II-vyöhykkeellä.
Kestävä Beta on syntynyt amerikkalaisesta luonnonvaraisesta törmäviinistä (Vitis riparia) ja sitä on viljelty Suomessa jo 1930-luvulla. Tummat rypäleet ovat melko pieniä, täysin kypsinä hyvin aromikkaita ja satoa tulee runsaasti. Jonkin verran saattaa kotipuutarhoissa kasvaa myös Foch-lajiketta, joka on aitoviinin ja törmäviinin risteymää. Pienet rypäleet kypsyvät aikaisin, mutta kasvin talvenkestävyys on heikompi kuin ”Betalla”.
Paikka, istutus ja hoito
Varmimmin kaikki viiniköynnökset tuottavat satoa ja talvehtivat meillä kasvi- tai kausimuovihuoneessa. Avomaalla niille etsitään pihan aurinkoisin ja suojaisin paikka, mieluiten eteläseinustalla. Maa saa olla lievästi hapanta, suositeltava pH on 5,5–6,5. Kasvualustan tulee olla vettä läpäisevää hyvää puutarhamultaa. Istutuskuoppa kaivetaan vähintään 50 senttiä syväksi ja noin 60 x 60 senttiä leveäksi. Taimet istutetaan keväällä 1,5 metrin välein ja tuetaan säleikköön tai tukinaruilla.
Viiniköynnöksiä lannoitetaan varovasti, sillä rehevöitynyt kasvusto antaa heikosti satoa eikä ehdi talveentua ajoissa. Keväällä annetaan moniravinteista seoslannoitetta vajaa desi neliölle ja elokuussa desin verran vähätyppistä syyslannoitetta. Kesä-heinäkuussa voi antaa pari kertaa kastelulannosta, jotta rypäleet jaksavat kypsyä. Kasvihuoneessa viljeltäessä lämpötilan pitäisi pysyä alle +30 asteen, sillä kukkatertut varisevat kuumassa.
Jos kasvupaikalla esiintyy keväisin yöhalloja ja köynnökset ovat jo lähteneet kasvuun, kannattaa kasvustot suojata. Yksittäinen taimi on helppo kietoa pariin kertaan kasvuharsoon. Riveissä kasvavat köynnökset suojataan tukilankojen varaan asetettujen hallaharsoilla tai muoveilla.
Talveksi köynnökset lasketaan maahan ja katetaan kuivilla syksyn lehdillä, talvensuojaturpeella, havuilla tai pakkaspeitteellä, myös muovihuoneessa. Tavalliseen turpeeseen tai kosteaan multaan peitellyt versot saavat helposti sienitauteja riesakseen. Myös hiiret ja myyrät viihtyvät kuivassa suojassa, joten kannattaa käyttää runkosuojia ja verkkoja sekä tarkkailla tilannetta talven aikana.
Köynnösten lisääminen
Omasta viiniköynnöksestä voi kasvattaa uusia taimia joko pistokkaista tai taivuttamalla. Parhaiten lisäys onnistuu puumaisista pistokkaista, jotka on otettu syysleikkauksen yhteydessä. Ne säilytetään 1–3-asteisessa kellarissa hiekassa tai muoviin käärittyinä. Maalis-huhtikuussa versot leikataan noin 20 sentin mittaisiksi siten, että jokaiseen jää ainakin kaksi silmua. Pistokkaat työnnetään kosteaan, miedosti lannoitettuun multaan, esimerkiksi kylvömultaan. Ne juurtuvat parhaiten 20–25 asteessa. Haihtumisen estämiseksi ja juurtumisen parantamiseksi pistokkaita sumutellaan tai ne peitetään kirkkaalla muovilla.
Juurtuneet taimet siirretään kasvamaan ulos kesän aikana. Taimet varastoidaan mieluiten kellarissa talven yli ja istutetaan kasvupaikalle vasta seuraavana keväänä.
Toinen tapa saada taimia on taivuttaa viiniköynnöksen verso maahan ja peittää se yhdestä tai useammasta kohdasta mullalla. Mullan alle jääneeseen osaan kasvaa kesän aikana juuret ja taimi voidaan katkaista emoversosta.
Lisätietoa viiniköynnöksen viljelystä: Juha Karvonen: Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa (Pilot-kustannus 2007).
Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:
