Kannen kuva Jaakko Liukkonen.
NUMERO 3
18.3.2010
PÄÄKIRJOITUS
KYLÄELÄMÄÄ: Unarinjärvellä ei uhkakuviin uskota
KIRJAILIJA: Pykälävaaran Päätalo
JULKISET HANKINNAT: Kilpailutuksen kirot
TYÖ: Pienin kääntein uuteen elämään
ASUMINEN: Onni asuu alaluokassa
PUUTARHA:
Fredrikan puutarha
Hyötytarhan uudet tuttavuudet
Parhaimmat peittoperennat
SYÖTÄVÄ: Speltti
TERVEYS:
Tähti-hevonen on hoitoalalla
Äidissä asuu pullon henki
LUONNE: Temperamentti tekee yksilön
LUKIJAMATKA: Islanti on ihmeellinen
PERINNE: Pääsiäisen perusherkku
RUOKA: Ilon ja valon ateria
KORISTUKSET: Kevään ja valon kunniaksi
UUTEEN MALLIIN: Asioita kannattaa katsoa kauempaa
KÄSITYÖT:
Auringon säteitä sisälle
4 neulelaukkua
Kukka-sukkasilla
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Koti maalla
Vapaaehtoinen
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 22.4. ja Maatilan Pellervo 8.4.2010.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Hengen mies
Joukko nuoria pappeja – useimmat heistä naisia – keskustelee seurakuntayhtymän talon aulassa Turussa 11. maaliskuuta ja odottaa arkkipiispanvaalin tulosta. Joku sanoo ettei ole ikinä jännittänyt näin. Sitten sisään rientää mies ja kertoo Mäkisen voittaneen 11 äänellä. Uutinen villiinnyttää joukon: siinä kiljaistaan ja tavoitellaan piirileikkiä kuin jääkiekkojoukkueessa maalin jälkeen. Joku ehdottaa samppanjalle lähtöä.
 Professori Miikka Ruokanen onnitteli juuri valittua ja kukitettua piispa Kari Mäkistä. Pian kättely vaihtui halaamiseksi. Kuvat Markku Nummi  Parin viime vuosikymmenen aikana Kari Mäkinen on ollut lukuisissa kirkon tehtävissä, apulaisprofessorina yliopistossa, jäsenenä työryhmissä, tutkijana, hän on kirjoittanut paljon. Hänen väitöskirjansa käsitteli Tulenkantajien ja kirkon arvomaailman suhdetta. Tulenkantajat oli löyhästi sitoutunut kulttuuriväen joukko 1920-luvulla. |
Kesäkuussa luterilaisen kirkon 14:ntenä arkkipiispana aloittavaa Kari Mäkistä ei ole syyttä luonnehdittu älyköksi ja pohdiskelijaksi. Myös vetäytyväksi häntä on arvioitu. Lienee hetkittäin vetäydyttäväkin yksinäisyyteen, jos valmistelee väitöskirjaa, saarnaa, lehtikirjoituksia, runokirjaa tai kipeitä päätöksiä. Mäkinen ilmaisee miettimänsä sanoman pelkistetysti ja koskettavan tarkasti, kohdistaapa hän sen lapsiperheille, elämän tietään hapuileville teineille, työttömille, vanhuksille, meille taviksille.
Arkkipiispanvaalin toisella kierroksella professori Miikka Ruokanen ja Mäkinen henkilöinä tulivat kansan tutuiksi eri tavalla kuin nykyinen arkkipiispa Jukka Paarma, jonka nimitti tasavallan presidentti. Paarmaa valittaessa tämänkaltaista näkyvää vaalia ei ollut, mutta enää piispojen nimitys ei kuulu tasavallan presidentin valtaoikeuksiin.
Vaali voi pitää tiukkana, jos 1175 annetusta äänestä eroksi kahden ehdokkaan välillä jää 11 ääntä. Lisäksi 8 ääntä hylättiin. Turun piispan vaalissa vuonna 2005 Mäkinen voitti Suomen Lähetysseuran johtajan Seppo Rissasen noin 30 äänellä, ääniä annettiin melkein 400. Tuolloinkin ehdokkaita oli ensimmäisellä kierroksella seitsemän.
Kun arkkipiispanvaalin tuoksinassa Kari Mäkiseltä mm. kysyttiin, mihin asiaan hän ensimmäiseksi haluaisi vaikuttaa, jos tulisi valituksi arkkipiispaksi. Hän mainitsi mediasuhteet tarkoittamatta itse olla ainoa valopilkku. Asia taisi toteutua saman tien: siihen asti suurelle yleisölle melko tuntemattomasta Turun piispasta tuli muutamassa viikossa mediapersoona, jonka kautta välittyivät monet kansankirkon perusasiat.
Heti valintansa jälkeen mediatilaisuuden alustuksessaan Mäkinen otti esille muutamia vaalin aikana puhuttuja aiheita, niiden mukana kaupallisuuden:
”Keskustelusta on heijastunut vahva taju ja tahto siitä, että läpimarkkinoituneessa maailmassa kaikkea ei voi käsitellä kauppatavarana. Elämää itseään ei voi ostaa ja myydä, luontoa, ilmaa ja vettä ei voi ostaa ja myydä, ihmistä ei voi eikä tule ostaa ja myydä. Uskoa, luottamusta, rakkautta, toivoa, niitä tekijöitä, jotka kannattavat elämää, ei voi käsitellä kauppatavarana. Jumalaa ei voi ostaa ja myydä, pyhää ei voi ostaa ja myydä.”
Epäilijä on herkkä suojautumaan. Mäkinen tahtoo pitää kirkon ovet avoinna suojautumisen sijasta; hänestä juuri se kysyy uskoa ja luottamusta. Hän on sanonut haluavansa olla rakentamassa avaraa, kaikkien jäsenten kansankirkkoa, jossa on monenlaista hengellisyyttä, myös murtunutta, arkaa ja hapuilevaa.
Mäkiseltä on ehditty tiukata kannanottoja kirkon kahtiajaosta, naispappeuteen sopeutumattomista papeista, homoparien siunaamisesta, kaupan aukiolosta pyhäisin, kirkon varallisuudesta ja eläkemenojen riskistä, suhtautumisesta eri uskontoihin – ties mistä.
Mäkinen on tyynnytellyt vastausten tiukkaajia: arkkipiispa ei ole konsernijohtaja eikä yksi ihminen kirkossa ratkaise, ei vaikka tämä olisi arkkipiispa. Hän muistuttaa kirkon aina kulkeneen keskustellen. On kuunneltava, niin herkästi, että hiljaisetkin äänet kuuluvat.
Mäkinen on myös sanonut yhteiskunnan antavan työlistaa kirkolle. Sekin merkitsee kuulemista ja aikaan sopeutumista.
Teologian tohtori Kari Mäkinen asetetaan arkkipiispan virkaan Turun tuomiokirkossa 6. kesäkuuta 2010. Hänestä tulee 54:s Turun piispa ja 14:s Turun arkkihiippakunnan ja Suomen arkkipiispa.
Videoleike Mäkisen alustuksesta mediatilaisuudessa »
Teksti ja video: Markku Nummi
Sähköposti:
