Kannen kuva Leena Nurmi.

NUMERO 3
17.3.2011

PÄÄKIRJOITUS

KYLÄ: Piirivuori pyörii jo kohti kesää

POLIISIMIES: Puolustuskyvyttömien puolesta puhuja

ELÄKKEET: Tasaraha joka iikalle

ERÄMATKAILU: Juoksua lumpeenlehdillä

LUKIJAMATKA: Islannin ihmeitä

MAISEMA Kuusamon komeat kanjonit

YRITYS: Pässinpökkimää isältä pojalle

VALINTA: Tiitus täällä!

TERVEYS:
Kuntoutuksen kova pudotuspeli
Taistelu äidin puolesta
Kun kilpirauhanen oireilee

PERUSKORJAUS: Ammattilainen asialla

ASUMINEN: Koti on koti

PUUTARHA:
Jalo harrastus palkitsee
Kaunottaret tulevat taas
Pohjoisen oloihin

RUOKA: Pääsiäistä meiltä ja muualta

KÄSITYÖT
Nyt neulotaan!
Tähteistä tehty
Narusta on moneksi

TEKSTIILITAITEILIJA: Kuin hengitys käy työ yhä

KAUPPIAS: Lankakaupan Lennu

HARRASTUS: Pienestä pitäen

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Koti maalla
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.4. ja Maatilan Pellervo 7.4.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Ihanasti rempallaan

Nykyisiinkin paratiiseihin saattaa luikerrella käärme.
Vähäinen lehtien plaraaminen ja mainosten selaaminen helposti paljastaa, että puutarhasi ei ole yhtään trendikäs. Kasvit ovat vääriä, kukat väärän värisiä, kalusteissa ei ole oikeanlaista ajan henkeä.

Tulevana kesänä pitää olla runsaasti kaikenlaisia ruusuja, penkeissä ja seinustoilla, köynnöksinä kaiteilla, hyvä ettei saunan lauteilla. Perkola ilman vaaleanpunaista ruusuryöppyä ei ole mikään. Ja varsinkaan mikään ei ole puutarha, jossa ei ole koko perkolaa, ei edes meinata rakentaa.

Entä ulkoinen olohuone, mahtaako vaan olla kunnossa sekään? Sitä aluetta pihasta tai puutarhasta, jossa voi istuskella kahvipöydän ääressä ja lukea vaikka eilistä sanomalehteä, tosiaan kutsutaan ulkoiseksi olohuoneeksi. Ei pidä sekoittaa sitä siihen mökkeröiseen, joka ennen vanhaan niin ikään oli ulkona, mutta josta sittemmin reikä tuotiin sisätiloihin.

Ruusuiselle suuntaukselle on otettu mallia Englannista. Tosin englantilaiset ovat harrastaneet ja hoivanneet ruusutarhojaan iät ajat. Mitä enemmän ikää, siis oikeasti vuosia ja vuosikymmeniä, sitä parempi. Niihin eivät vaihtuvat trendit jätä vähäisintäkään jälkeä.

No, jos kaikesta huolimatta mielii olla englantilaistyylinen, on hankittava sopivat kalusteet. Niissä pitää säröillä elämän jäljet, muistot ja lopulta muistamattomuuskin. Penkkien ja pöytien on näytettävä kuin kukissaan kylpeneen visterian alle unohtuneilta. Niissä on oltava haaveiden haavoja ja ruusujen piikkejä. Niiden on oltava ihanasti rempallaan, mutta kyhjössä pysyviä. Niitä, siis ravistuneita kalusteita, saa ostaa kaupasta.

Tässä Kodin Pellervossa kurkistetaan toisenlaiseen viherparatiisiin. Espoolaispuutarhassa rönsyävät, ryöppyävät ja kukoistavat mitä merkillisimmät puut ja pensaat, lukuisat pionit ja muut perennat. Intohimoisten harrastajien tapaan perheen valtasi kiihkeä keräilytauti: siemeniä sieltä, taimia täältä, joka vuosi, lisää aina vain.

On nähty paljon vaivaa, tehty työtä, onnistuttu, joskus epäonnistuttukin. On seurattu kasvien asettumista, juurtumista ja rakastettu kasvun suurenmoista ihmettä. Sellaista se on ollut pian puoli vuosisataa.

Jokainen puutarhan hoidon harrastaja tietää, ettei valmista synny hetkessä, ei ole edes tarkoitus.

Ihmiset vanhenevat, puutarhat vanhenevat, kalusteet vanhenevat. On surullista, jos markkinatalouden tähden vanhan pitää näyttää uudelta ja uuden vanhalta. Ei sellaisessa ole mieltä.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: