Kannen kuva: Katja Harviainen

NUMERO 2
16.2.2012

Pääkirjoitus
Suuruudenhullut suunnitelmat
Työpajasta nuorten turva

TERVEYS
Oman kylän hoitokodissa
Lempeää terveydenhuoltoa
Sairaus poisti tympeät maanantait

LUKIJAMATKA
Vuonojen vietäväksi

PUUTARHA
Ruusu-muorin paratiisi
Eurajoen helmi
Kasvin paras peti
Satoisa salaatti
Nyt täällä kelpaa asua
Puurtajasta nauttivaksi naiseksi

RUOKA
Valo tulee pöytään
Pitopöytien kuningatar
Sitä saa mitä tilaa
Lampuri-teurastajan rankka arki
Jäävuori suoraan edessä!

KÄSITYÖT
Kuistille tulee kevät
Aurinkoa istuimelle
Nappaa Esteri kainaloon
Virkkaaja värkkää

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Elämäntilanteita
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 19.4. ja Maatilan Pellervo 5.4.2012.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

VAHVIN JA HEIKOIN LENKKI
Erkki Vettenniemi: Lahden ansa. Into Kustannus. 2012.
Mika Myllyaho, Taina West, Paula Korva: Kansanhiihto 2012. Suomen kansallisteatteri, suuri näyttämö.

Vähän on kuin olisi taas laskenut omatkin järvisensä päreiksi, kun katselee Kansallisteatterin lavalla Jukka Puotilaa, joka näyttelee 92-vuotiasta Esko Ahoa, joka näytteli Hiihtoliiton puheenjohtajaa.
Taustavideolla hiihtelee Urho Kekkonen, mutta ei tässä politiikkaviihteen maailmassa löydä kiinnekohtaa edes hänestä. Teatterielämystä myös sotkee, että ennen ensi-iltaa Erkki Vettenniemi ehti julkaista kirjan Lahden ansa.

Molemmissa puolustetaan lyötyä, ja se tekee herkälle sielulle hyvää, mutta Kansallisteatterilta syyllisen osoite on hukassa, Vettenniemellä ei. Hiihto sotkettiin suohon, koska hiihtoväki uhmasi STT:tä raastuvalla, ja STT on lehtien omistama firma. Tästä seurasi kosto, Lahden ansa, joka laukesi vuonna 2001. Kuusi hiihtäjää jäi kiinni Hemohesin käytöstä.

Vettenniemen hyviksiä ovat hiihtoväki ja ennen kaikkea Kari-Pekka Kyrö, pahiksia skuupin- ja kostonhimoiset (urheilu)toimittajat, jotka menettivät suhteellisuudentajun ja nostivat kaksinaismoralismin kunniaan, jota siltä moraalilta tosin ei koskaan ole vietykään. Skuuppi tarkoittaa suurta paljastusjuttua, joka tuo tekijälleen viikoksi mainetta ja ilmaisia paukkuja.

Vettenniemen löytämässä juonessa oli mukana myös poliisi, valtion virkamies ja norjalainen tohtori, ja tulos oli ainutlaatuinen: Lahden MM-kisoissa rikottiin kirjoittamattomia sääntöjä käymällä isäntämaan kimppuun. Todellisuus taitaa olla hurjempaa kuin teatteri.

Kansallisteatterissa doping on likaista. Vettenniemelle se on urheilijan lääkehuoltoa, joka kuuluu kaikkiin lajeihin. Niin kuuluu myös valkoinen valhe. Ilman valkoisia valheita maailma olisi sekaisin. Entä onko Vettenniemi ansa-teoriassaan oikeassa? Ainakin hän perustelee hyvin, joten ei ihme, että kirjaan suhtauduttiin lehdissä vaisusti: tutkija oli tehnyt ne työt, jotka toimittajien olisi pitänyt tehdä ajat sitten.

Jukka Puotila on hyvä näyttelijä, jopa niin hyvä että Kansanhiihdosta ei muita kunnolla erota paitsi Juha Variksen, joka vetää pääosan ja Vimpelin Vedon rumpalina mukavan soolon. Näytelmä hukkaa sellaisen selkeän draaman, jonka Vettenniemi kokoaa pelkistä tosiasioista ja valistuneista päätelmistä. Pelkkä sponsorien pilkka ei pure. Taina Westin sankaruus-pohdinnoista pitäisi ottaa löysät pois, mutta mitä silloin jäisi? Näytelmästä olisi ehkä tullut parempi, jos ei olisi yritetty olla hauskoja.

Vettenniemi on historioitsija, joka osaa tutkia nykypäivää. Lähtökohta sekä kirjalle että näytelmälle on yhteinen. Taustalla on Mika Myllylä, jolle molemmat tekevät kunniaa. Myllylä oli tässä hiihdon, bisneksen ja politiikan ketjussa sekä vahvin että heikoin lenkki.

Arviointi: Jarmo Uusi-Rintakoski