Kannen kuva Pirjo Rönkkö

NUMERO 4
19.4.2007

Pääkirjoitus
Kasvit: Linné kukkien häissä
Taiteen tekijä: Mummilleni
Puutarha: Monivuotiset köynnökset
Piha: Nurmikko keväthuoltoon
Riskit: Todennäköinen kuolinsyyni
Luovuus: Eväitä elämän tielle
Ruoka: Suussa sulavaa sukkelasti
Läheisriippuvuus: Vapaaksi toisen huolista
Hyvät harrastukset: Hengen ja aineen tähden
Käsityöt: Suloisia neuleita pikkuisille
Peruskorjaus: Pienen keittiön suuri remontti
Asuminen: Perinteisen tyylin talo
Hyönteiset: Kummituksia olohuoneessa
Historia: Armenian pitkä ja kivinen tie
Lukijamatka: Kaukasuksella kaikki turha unohtuu

Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.5. ja Maatilan Pellervo 3.5.2007.

Iso  Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.

Lohdun sanat

Kevään kirkkaus ja tulevan kesän odotus eivät aina ole kaikille pelkkää iloa ja onnea. Nytkin moni mieluummin vetäisi verhot eteen ja piiloutuisi peittojen alle.
Suuren surun kokenut ystäväni kertoi, että varsinkin näin keväällä hän tuntee olevansa kuin lasikuplassa, jonka ulkopuolella kaikki muut jatkavat normaalia elämäänsä. Hän itse ei tunne kevään tuoksuja eikä huomaa ensimmäisiä krookuksia.
Kirkas keväinen auringonpaiste vain paljastaa surua entistä enemmän. Syksyn pimeys on helpompaa. Huhtikuuta ei turhaan sanota kuukausista julmimmaksi.
Kukaan meistä ei selviä elämästä ilman menetyksiä, vastoinkäymisiä tai pohjattomalta tuntuvaa surua. Monella meistä on oma lasikuplansa, jonka sisältä katselemme muita ja ajattelemme olevamme ainoita ulkopuolisia.
Kauan eläneet ja nuoremmatkin kuitenkin tietävät, että ihminen useimmiten selviää elämänsä vaikeimmistakin paikoista. Kun vain aikaa kuluu.
Ajan kuluminen ei silti ole kovin suuri lohtu sille, joka on tuskansa keskellä. Eikä sekään, että kehotetaan vaan piristymään, ottamaan itseään niskasta kiinni. Kyllä se siitä. Surulle on kuitenkin annettava aikaa. Surevan tunteita ei pitäisi mitätöidä.
Miten sitten kanssaihmiset voivat auttaa ja tukea onnettomia läheisiään. Moni pelkää vain pahentavansa tilannetta käyttäytymällä ”väärin” halutessaan lohduttaa. Totta onkin, että masentunut ihminen on herkkä ymmärtämään toisten hyvää tarkoittavat yritykset vain tilannetta pahentavina.
Silti pahin vaihtoehto on jättää masentunut aivan yksin. Ei tarvitse osata sanoa mitään ihmeellistä. Hiljainen läsnäolo, kuunteleminen, arkisissa askareissa auttaminen tai halaaminen riittävät. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia; jokainen voi apua ja tukea antaessaan ollakin oma itsensä. Ja vaikka tuntuisi, ettei omista lohdutusyrityksistä
ole mitään apua, kannattaa silti yrittää.
Tasapainoiseen ja hyvään elämään takaisin päässeet ihmiset kertovat, että suurinta apua ja lohtua he saivat lähimmäisten tai jopa aivan vieraidenkin ihmisten myötäelämisestä ja tuesta.

Teksti : Kaisu Räsänen
Sähköposti: