Kannen kuva Anna-Liisa Huhtala-Fiskars ja Tapani Lepistö.

NUMERO 4
22.4.2010

Pääkirjoitus

KYLÄ: Jongunjoen johdattamat

KULTTUURIKOTI: Avoimien ovien elämä

ASUMINEN: Hovin väki

ARVOT: Paluu kohtuuden tielle

SOITIN: Taivaallisten soitinten työmaa

LUKIJAMATKA: Islanti on ihmeellinen

TERVEYS:
Tärkeintä on tämä hetki
Ikävähkö sairaskertomus

PUUTARHA:
Kesäkukkien palkittua laatua
Ketterät kaalit
Viljahirssi
Somat ja sirot onnenapilat

YRITTÄJÄT: Teetä ja tunnelmaa

HARRASTUS: Laatuviiniä suomalaisin voimin

RUOKA: Näppäriä arkiherkkuja

KÄSITYÖT
Pehmeät kynnysmatot
Värejä meren henkeen
Ihania pitsejä pöydälle

ERIKOISMIES: Takaperinajattelija

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Vapaaehtoinen
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin
Pellervo ilmestyy 20.5. ja Maatilan Pellervo 6.5.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Elämän tarkoitus

Tämä on kovan, kirkkaan ja armottoman valon kuukausi. Lumi ei enää jälkiä peitä eikä vehreys vielä niitä verhoa. Roskat, romut ja maan ankeus satuttavat silmiä.
T.S. Eliot (1888–1965) julkaisi 434-säkeisen runoelmansa The Waste Land vuonna 1922, Nobelin kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna 1948, runoelman suomennos nimellä Autio maa julkaistiin 1949. Vaikka en yhtään tuntisi Eliotin tuotantoa, vaikka en olisi mainittua runoelmaa lukenut enkä olisi siitä edes kuullut, silti yhden virkkeen tuntisin: Huhtikuu on kuukausista julmin.
Huhtikuun tuntee ja huhtikuu tuntuu. Se on kuin jyrkkä vuoristo talven ja kesän välissä.
Tämän alkuvuoden aikana olen kohdannut läheisten ihmisten väsymistä työelämän hyödyttömään hosumiseen, on ollut vakavia sairastumisia ja kuolemaa. Elämän kannalta kvartaali on osoittautunut enemmänkin miinusmerkkiseksi.
”Mikä on elämän tarkoitus?” tapasi muuan toimittaja kysellä. Järjestelmällisesti hän esitti saman kysymyksen kaikille haastateltavilleen, joista nuorin muistaakseni oli viisivuotias ja vanhin likellä sataa ikävuotta. Kymmenet ihmiset saivat aprikoitavakseen suuren ja hyvin kiinnostavan kysymyksen, mutta yksikään ei osannut antaa kattavaa vastausta.

Sitten vain tapahtuu jotakin, nimenomaan jotakin tapahtuu juuri huhtikuussa.
Kun varhaisen aamun hämärässä lähdet ulos, maa tuoksuu ja sen tuoksu on voimallinen, ainoa ja kertakaikkinen. Taivaasta valuu hopeinen valo, aurinko ei vielä ole noussut, eikä ole noussut moni naapurisikaan.
Istahdat pihatuolille, kädessä kuppi ja kupissa kuuma juoma.
Huomaat kuusen alla kasvin: tummanvihreät herttatyviset lehdet. Sehän on sinivuokko. Tarkastelet kasvia lähemmin, pyyhkäiset jonkin kuivan lehden ja neulasen lehtiruusukkeen ympäriltä.
Istut jälleen tuolille. Ehkäpä juuri nyt aavistat jotakin elämän tarkoituksesta: kynsiesi alla on multaa ja saat juoda tuoksuvaa teetä mustarastaan laulusillan alla.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: