Kannen kuva: Jarmo Uusi-Rintakoski
NUMERO 4
19.4.2012
Pääkirjoitus
LUKIJAMATKA
Vuonojen kutsu
Lähiöstä itään
TERVEYS
Tehohoitoa terveydenhuollon murtumiin
Vaarallinen paikka
Muistellen eletään toistamiseen
Kun läheinen loukkaa
Äideistä parhain
Talouslaskua Paljakanvaaralla
Eheän asumakentän kehässä
Elämää ekopöntössä
PUUTARHA
Sadoittain silmäniloa
Torvet töröllään
Vuoden vihannesperhe
Pihan ikivihreä selkäranka
Löytöretki lähihistoriaan
RUOKA
Keittiössä vihertää
KÄSITYÖT
Hyvin pyyhkii
Sievästi sinistä
Kuin karamelli
Ei käy pussin päälle
Takaisin sielunmaisemaan
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo 16.5. ja Maatilan Pellervo 3.5.2012.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Ylen yksinkertaista
Kokataan ja vokataan kilpaa ja ilman. Visataan ja kisataan kengännumerosta kaulanpituuteen. Humpuukia kumpuaa kuin sammakoita suon silmästä. No, elämähän on valintojen tekemistä myös television ääressä. Sitä varten kaukosäätimessä on nappi poikineen.
Pysytään asiakanavilla.
Ylen pääuutislähetyksiä katsomaan on voinut istahtaa kuin asian ääreen ikään. On voinut. Nykyisin niissäkin lähetyssekunnit jaetaan toisin kuin ennen. Asiallista asiaa tulee minuutti pari kutakin aihetta kohti. Rahavirroista kysytään aina yhden ja saman pankin asiantuntijalta. Ja moni uutinen jää vallan taustaa vaille, ilman mitään kiinnekohtia, kun suolletaan vain sähkettä sähkeen perään. Loppua kohti lavennetaan, mutta myös kevennetään: jotakin aivan yhdentekevää sirkusta pyöritetään minuuttikaupalla kuin maailmanhistorian katsausta.
Yleisradio on palvelulaitos, ja sen toiminta kustannetaan kansalaisten rahoilla. Palvelulaitokselta sopii odottaa vastinetta: asiallisesti ja hyvin tehtyjä lähetyksiä. Kaupalliset kanavat ovat ihan oma lukunsa.
Uutinen Voimalan lopettamisesta tyrmistytti. Kymmenkunta vuotta pyörinyt keskusteluohjelma oli sarjansa aatelia. Voimalan aiheet poimittiin yleisesti kiinnostavilta alueilta. Oli taloutta ja kulttuuria, moraalia ja etiikkaa, terveyttä ja sairautta, henkistä ja hengellistä.
Voimalan toimittajat olivat valmistelleet keskustelupohjan otolliseksi, keränneet tietoa ja niin sanotusti tehneet kotiläksynsä hyvin. Kutsutut vieraat olivat miehiä, naisia, nuoria, vanhoja, kotoisin ympäri Suomea. Näkökulmia riitti, ja niille riitti tilaa, koska kyse oli nimenomaan keskustelusta, ei päälle pölöttämisestä ja raakunnasta.
Yksinkertaisesti: Voimala oli sivistynyt ja katsojan omille pohdinnoille rakennusaineita antava.
Kaipa tilalle tulee jokin nuorisolle suunnattu ohjelma, koska Ylessä on meneillään nuorisoleikkaus. Mutta missä on nuoriso? Istuuko se television ääressä? Ei ole meillä päin näkynyt, mutta ehkä Yle saa sen näkymään. Kaupallinen media takuulla pistää hanttiin, koska se kilpailee samasta joukosta. Käsittämätöntä on, mitä tekemistä tällä on Voimalan kanssa: eikö Yle tarvitse ainuttakaan kulttuuriohjelmaa, jossa toimittaja osaa muutakin kuin kiekua: Mahtavaa! Mahtavaa! Jopa nuoriso saattaa Ylen yllätykseksi hetkin kyetä ajattelemaan.
Ovatko isot yhtiöt, erityisesti palveluja tuottavat, jonkin silmittömän turbulenssin, muutosten myllerryksen ja uudistumisen pakkomielteisessä vallassa? Ympärillä hyrrää twitterien ja facebookien toinen todellisuus, mutta ytimessä ei oikein mikään toimi.
Väkisinkin Yleisradio monin paikoin vertautuu raide- ja lentoliikenteeseen sekä postiin. Huolestuttavaa, meinaan vaan kansalaisen kannalta.
Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti:
