Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva: Ullamaija Hänninen

NUMERO 5
20.5.2009

Pääkirjoitus

KAINUU: Kukas sieltä kömmertää?

YMPÄRISTÖ: Ekologinen reppu on raskas

YHTEYDET: Talkoilla viesti kulkee

RAKENTAJA: Taivaan tulipallon voimalla

ASUMINEN: Paluumatka asemalle
SUURI MUUTOS: Tämä ainutkertainen elämä

TERVEYS: Siitepölyä ei tarvitse sietää

PUUTARHA: Ruusun aika
Tuoksuu kuin saippua

TAITURI: Joel vuolee linnulle lennon

KOTIMAAN HERKKUJA: Meillä on lähellä kaikkea hyvää

YRITTÄJÄT: Kotimaiset kunniassaan

RUOKA: Kevät on juhlan aikaa

KÄSITYÖT: Kepeät kesäkassit

LUKIJAMATKA: Satumainen Slovenia, kiehtova Kroatia

KLASSIKKO: Täällä asui Avonlean tunnetuin tyttö

TEATTERI: Karvakuonoille kampetta

LUONTO: Valkovuokon kiihkeät kevätviikot

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 17.6. ja Maatilan Pellervo 4.6.2009.



Iso  Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Tuoksuu kuin saippua


Hyväntuoksuinen rohtosuopayrtti on Maatiainen ry:n tämän vuoden maatiaiskasvi. Tämä vanha koriste- ja saippuakasvi on vaipunut lähes unholaan, mutta sitkeänä se sinnittelee hylätyissä puutarhoissa heinien keskellä.

Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis), jota paikoin kutsutaan myös saippuakukaksi tai ylioppilaaksi, ruotsiksi såpnejlika, on vaatimaton vanha koristekasvi, jota on käytetty myös hyötytarkoitukseen. Latinankielisen nimensä se on saanut sisältämiensä saponiinien takia, joita on erityisesti juurissa. Tämä vanhojen pihojen vakioasukas säilyy pitkään heinikon seassa autioituneella pihamaalla ja saattaa levitä jopa teiden varsille.
Loppukesän komea kukkija viihtyy myös pihan ongelmapaikoissa, kuten kuivissa ja paahteisissa rinteissä.
Kukkien muoto ja väri vaihtelevat kerrannaisesta yksinkertaiseen ja valkeasta punertavaan: puutarhoissa on kasvatettu yleisimmin kaunista kerrannaiskukkaista muotoa. Rohtosuopayrtin kukinta on pitkä, heinäkuulta syyskuulle, etenkin jos kuihtuneet kukinnot poistetaan. Usein kasvia näkee istutetun aurinkoiseen seinänvieruspenkkiin ikkunan alle, josta sen hieno saippuamainen tuoksu leijailee illansuussa sisälle asti.
Rohtosuopayrtti leviää helposti juurakoidensa avulla ja perennapenkissä kasvaessaan se saattaakin vallata tilaa toisilta kasveilta, jos sen leviämistä ei estetä esimerkiksi juurimaton avulla. Siemenistä lisättäessä kylvö tehdään mieluummin syksyllä, sillä itäminen tarvitsee kylmäkäsittelyn, jonka voi toki tehdä kellarissa tai jääkaapissa.

Vanha hyötykasvi
Rohtosuopayrtti on tunnettu erityisesti juurten sisältämien saponiinien ansiosta, jotka veteen sekoitettuina kuohuvat saippuan tavoin. Saponiineilla ei kuitenkaan ole lipeämäistä vaikutusta, minkä vuoksi ne sopivat hyvin esimerkiksi silkin ja villan pesuun. Antiikin aikana suopayrttiä käytettiinkin yleisesti villan puhdistamiseen.
Pohjoismaihin kasvi tuotiin rohdoksi ja pesuaineeksi 1600-luvulla. Suopayrttiä käytettiin vielä 1930-luvulla Lux-saippuassa. Nykyisin suopayrtin juurta voitaisiin käyttää pesupähkinöiden tapaan. Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat -kirjan ohje kuuluu: Hienonnettu juuri laitetaan kangaspussiin ja ripustetaan astiaan, joka täytetään vedellä. Vuorokauden kuluttua pussi otetaan pois ja vaatteet liotetaan 24 tuntia suopavedessä, pestään ja huuhdotaan.
Rohtosuopayrttiä on käytetty myös lääkkeenä, mutta koska kasvin sisältämät saponiinit ovat myrkyllisiä ja hajottavat veren punasoluja, ei rohtokäyttöä enää suositella. Aikoinaan juuresta valmistetun teen parannuskohteina olivat maksa- ja sukupuolitaudit, ummetus, itsepintainen yskä sekä vatsa- ja suolikatarri.
Teollisuudessa suopayrttiä on käytetty emulgaattorina, sillä saponiinien avulla öljy ja muut veteen liukenemattomat nesteet muodostavat pysyvän maitomaisen seoksen.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta