Kannen kuva Jaakko Kilpiäinen

NUMERO 5
20.5.2010

Pääkirjoitus

LAPPI: Tenolla otellaan ja mitellään

YHTEISKUNTA: Ei ole yhtä köyhyyttä

NUORET: Arvot kohdallaan

JAKSAMINEN: Edes jotakin pysyvää

ASUMINEN: Suloinen kesä koittaa nätille mökille

ENERGIA: Puhdasta energiaa heinästä ja jätteistä

PUUTARHA:
Vuoden kaunottaret
Kukkaryöppy amppelissa
Intiaaniriisi
Apua moneen vaivaan

YRITYS: Suuren perheen pieni suklaapuoti

RUOKA: Tervetuloa!

KIRJAILIJA: Äidin aapinen

ELÄMÄNTAPA: Esineisiin kätketyt muistot

KÄSITYÖT:
Mimosa kukkii
Sinistä ja vihreää

KÄSITYÖMESSUT:
Taitajat työn touhussa

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Vapaaehtoinen
Papin päiväkirja
Ristikko

Seuraava Kodin
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 17.6. ja Maatilan Pellervo 3.6.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Luonnon lahjat

Hiekkatieltä harpataan yli pölyisen penkan, moottoritieltä paetaan parisataa metriä. Siitä se alkaa: villi vihanta.
Kevään ja kesän luonto tarjoaa ilmaista syötävää miltei mielin määrin. Ruuan jatkeeksi kelpaavia lajeja kasvaa kymmenittäin pikkuruisellakin pläntillä.
Ensimmäisinä pääsevät voikukkien lehdet salaattia höystämään. Eheälaitaiset lajit ovat maultaan maltillisimpia. Ja kohta kasvi jo antaa keltaiset kukintonsa silmän iloksi ja salaatin mausteeksi.
Nuoret, rautaa ja C-vitamiinia puhkuvat nokkostupsut saksitaan pinaattia korvaamaan. Vihulainen kesyyntyy keitoissa ja muhennoksissa. Ryöpätä pitää muistaa, jotta polte häviää. Kuivattu nokkonen ravitsee sämpylä- ja lettutaikinaa, maustaa keittoja ja paistoksia.
Kymmensenttinen maitohorsma on lempeä kuin parsa, ja sen kukkanuppujen nuoret aihiot ovat yhtä sieviäkin kuin vihreä parsa.
Kun kesä etenee, luonnon ruokapöytä rikastuu. Tulevat suolaheinät, apilat, peltokanankaali, poimulehti, ratamo, vadelman ja mustaviinimarjan lehdet…
Professori Toivo Rautavaaran klassikko Mihin kasvimme kelpaavat oli kotonani ympärivuotista luettavaa. Äitini kokkaili professorin opastamana yhtä sun toista.
Ennakkoluuloisille nokkosmuhennos tarjoiltiin pinaattina, ja hyvin teki kauppansa. Sienisaaliista hupeni aina sopiva määrä lihapullataikinaan, mikä asia ei kuulu yrtteihin, mutta ennakkoluuloihin ja taloudenpoitoon sitäkin enemmän.
Osa villistä vihannasta kuivattiin. Pöydälle laitettiin sanomalehtiä ja puhdas lakana, jolle kuivattavat levitettiin. Päivä, pari ja jo päästiin pakkaamaan luonnon lahjoja lasipurkkeihin.

Ennen kuin lähdetään keräämään syötävää, opetellaan tuntemaan kasvit. Kymmenellä pääsee jo hyvään alkuun. Kirjastosta löytyy kosolti oppaita.
Jokamiehenoikeus sallii mainiot mahdollisuudet. Sen verran pitää malttaa, ettei eksy naapurin pihapiiriin, ei tee keräysretkiä puistoihin eikä ryhdy suurempiin operaatioihin ilman maanomistajan lupaa.
Kevätkesän luontoretki viisastuttaa. Kasvikunnan ja maaston tuntemuksen ohessa saattaa yleissivistys kohentua myös jollakin uudella sirkuttajalla. Jos perhekuntaan kuuluu lapsia, heille ei luontoretkeä parempaa lahjaa voi antaa.
Aihepiiri tuli mieleeni menneenä viikonvaihteena. Kitkin puutarhaa ja ymmärsin, että pitää olla koko lailla suuri ruokakunta, jotta vuohenputki syömällä loppuisi.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: