Kannen kuva Erkki Makkonen
NUMERO 6
7.6.2007
Pääkirjoitus
Pilvet: Palleroista hahtuviin
Puisto: Keidas keskellä kaupunkia
Puutarha: Pitkä kesä kasvihuoneessa
Itsenäisiä naisia: Älä elämää kiellä
Työ: Nykyajan savotassa reilu meininki
Matkan varrella: Pyhän Henrikin kappeli
Ihmisen puolella: Elämä on suuren ilon aihe
Yritys: Vanhan kanttorilan uudet pidot
Ruoka: Kesä maistuu mukavalta
Peruskorjaus: Pappilan parhaat puolet
Käsityöt: Askelten alle
Pirteä poppanainen
Lapset: Leikki sijansa saakoon
Kotisaari: Juuret lujasti Jurmosssa
Laulun ilo: Hetki tähtenä
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 5.7. ja Maatilan Pellervo 14.6.2007.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Pitkä kesä kasvihuoneessa
Keskikesän kiihkeä kasvu kypsyttää kasvihuoneessa kilvan tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja muita vihanneksia. Lämpöä ja valoa on usein jopa liikaa, joten huoneita joudutaan tuulettamaan ja varjostamaan. Myös tuholaiset viihtyvät suojaisissa oloissa.
Suomen suhteellisen lyhyt kesä ei riitä kaikkien vihannesten kasvattamiseen avomaalla. Kasvihuone pidentää kasvukautta sekä keväästä että syksystä ja varmistaa sellaistenkin lajien satotoiveet, joiden valmistuminen avomaalla ei joka vuosi välttämättä onnistu. Kasvihuoneen lämmössä viihtyvät etenkin tomaatti, kasvihuonekurkku, paprika, munakoiso ja salkopapu. Yrteistä kylmänarka basilika antaa parhaiten satoa kasvihuoneessa. Pohjoisempana myös avomaankurkku, pensaspapu ja maissi onnistuvat varmimmin katteen alla.
Kasvihuone sijoitetaan pihalla mahdollisimman valoisalle paikalle, joka on avoin itään, etelään ja länteen, ja mielellään etelä-pohjoissuuntaisesti, jolloin rakenteet varjostavat huonetta ainakin keskipäivän porotukselta. Rajoitetussa ja suojatussa tilassa kasvit tarvitsevat koko kesän päivittäistä huolenpitoa; kastelua, lannoitusta, tukemista ja leikkausta. Hoitotöihin kuuluvat myös tuholaisten tarkkailu sekä huoneen tuuletus ja varjostus. Helpotusta tuovat automaattiset kastelu- ja tuuletusjärjestelmät, mutta kovin pitkälle lomalle ei kasvihuoneen omistaja voi lähteä ilman kotimiestä.
Tuuletusta tarvitaan
Kasvihuoneen kasveille suotuisin lämpötila on 23–25 astetta. Kesäkuukausina lämpöä on aurinkoisina päivinä usein liikaa, jolloin kasvu heikkenee ja saattavatpa ohutlehtiset lajit saada palovammoja. Lämpötilan saa alenemaan nopeasti tuuletuksella, joka on tarpeellinen myös ilmankosteuden säätelemiseksi. Kun kasveja joudutaan kastelemaan paljon, ne myös haihduttavat runsaasti. Ilman suhteellinen kosteus nousee helposti etenkin iltaisin ulkolämpötilan laskiessa; tällöin harmaahome ja muut kosteudessa leviävät taudit ovat kasvien uhkana.
Ilma kasvihuoneessa vaihtuu ovea avaamalla, mutta liikalämpö poistuu parhaiten harjan molemmin puolin avattavien tuuletusluukkujen kautta, koska lämmin ilma pyrkii nousemaan ylöspäin. Tuuletusluukkujen on oltava riittävän suuret. Niiden on katettava noin kolmannes pohjan pinta-alasta, jotta tuuletus on riittävä. Kesähelteillä luukut on avattava jo aikaisin aamulla, ennen kuin lämpötila nousee liian korkeaksi. Harrasteviljelijä avaa ja sulkee luukut yleensä käsin, mutta ammattiviljelijöiden käyttämää automatiikkaa on tarjolla kotikasvihuoneisiinkin.
Varjostusta porotukseen
Lämpötilan nousua voi estää tuuletuksen ohella varjostuksella. Lasikatteisen kasvihuoneen varjostukseen voi käyttää vaaleaa varjostusainetta, joka maalataan katteen ulkopinnalle. Varjostusaine heijastaa osan auringon lämpösäteilystä takaisin ilmekehään. Usein riittää, että käsitellään vain aurinkoisin sivusta. Varjostusainetta saa valmiina kaupasta, mutta itse tehty löysä kalkkivelli käy yhtä hyvin. Varjostusaine haalistuu kesän sateissa, ja loput pestään pois viimeistään elokuun lopussa.
Varjostamiseen voi käyttää myös narujen avulla säädeltäviä puisia säleverhoja tai talvivihantien kasvien kevätsuojaukseen tarkoitettuja kankaita. Joihinkin valmishuoneisiin on saatavilla tarpeen mukaan avattavia ja suljettavia säleikköjä.
Vettä kuluu paljon
Nopeaan ja rehevään kasvuun tarvitaan runsaasti vettä, jota myös haihtuu paljon niin kasvien kautta kuin suoraan kasvualustastakin. Eniten kasteluvettä kuluu heinä-elokuussa, jolloin suuriksi kasvaneet tomaatti- ja kurkkukasvustot tarvitsevat kerralla jopa 10–15 litraa neliölle. Veden on hyvä antaa lämmetä ja hapettua ennen kastelua.
Paras kasteluaika kasvihuoneessa on varhainen iltapäivä, jolloin kasvustot ovat yön jäljiltä kuivahtaneet ja ehtivät vielä kuivaa uudestaan ennen iltaa. Näin kannattaa toimia etenkin syyskesällä, jolloin uhkana ovat sienitaudit. Korkea ilmankosteus edistää niiden leviämistä. Tihkuletkujen kautta vesi valuu tarkasti kasvin tyvelle, mikä vähentää kosteushaittoja ja turhaa kastelua.
Kesäkuusta lähtien kasteluveden mukana annetaan kasveille lisälannoitusta tarpeen mukaan. Vaalea ja heikko kasvu kielivät ravinteiden, etenkin typen puutteesta. Tomaatilla liiallinen typpilannoitus näkyy tummanvihreänä lehdistönä ja sykeröityneenä latvana.
Tukemista ja leikkuuta
Tomaattien, kurkkujen ja salkopapujen tukemiseen käytetään naruja tai tukikeppejä. Myös paprikat ja munakoisot tuetaan. Avomaankurkutkin kannattaa tukea kasvamaan ylöspäin, jolloin ne vievät vähemmän tilaa.
Runkotomaattien lehtihankoihin kasvavat sivuversot eli varkaat poistetaan säännöllisesti ja latva katkaistaan, kun se yltää kasvihuoneen kattoon tai viimeistään elokuun alussa. Parhaiten varkaat ja latvat katkeavat pieninä käsin taittamalla. Myös kellastuvat alalehdet poistetaan. Kasvihuonekurkunkin latva katkaistaan, kun se saavuttaa katon. Samalla runkoon kehittyvistä sivuversoista poistetaan kaikki 2–3 ylintä lukuun ottamatta; ne saavat jatkaa kasvuaan. Munakoisot latvotaan 30–40-senttisinä
Pölytykselle varmistus
Eräät kasvit tarvitsevat pölytyksen kehittääkseen hedelmiä. Koska kasvihuoneessa liikkuu vähemmän pölyttäviä kimalaisia ja muita hyönteisiä kuin avomaalla, kannattaa pölytys varmistaa muilla konsteilla. Tomaatin kukkien siitepöly irtoaa kevyesti koko kasvia ravistamalla. Lämpötilakin vaikuttaa pölytyksen onnistumiseen: jos lämpötila pölytyksen aikana on alle 15 ja yli 30 asteen, syntyy helposti epämuodostuneita tomaatteja. Myös tuulipölytteistä maissia ravistellaan kasvihuoneessa siitepölyn irrottamiseksi. Melonit hedelmöitetään käsin siirtämällä hedekukkien siitepölyä siveltimellä tai pumpulipuikolla emikukkiin.
Kasvihuonekurkulla pölytystä sen sijaan ei toivota, sillä sadosta tulee parempi ilman siemeniä. Siksi kasvihuonekurkku- ja useat avomaankurkkulajikkeet ovat partenokarppisia eli ne tekevät hedelmän ilman pölytystä.
Tuholaiset kuriin
Lämpimissä ja suotuisissa oloissa viihtyvät valitettavasti myös monet tuholaiset. Tavallisimpia tuholaisia ovat hitaasti liikkuvat kirvat, valkoiset, lehahtelevat ansarijauhiaiset ja pienenpienet seittiä tekevät vihannespunkit. Tomaatilla tuholaisongelmat ovat harvinaisia, mutta kurkulla ja paprikalla sitäkin yleisimpiä. Kurkun ja paprikan hankalin riesa on vihannespunkki, jonka elämää voi häiritä vesisuihkutuksin, punkki kun viihtyy kuivassa ja lämpimässä. Kasvuston ja käytävien suihkutus on tosin tehtävä niin aikaisin päivällä, että ne ehtivät kuivua ennen iltaa.
Ruiskutus pyretriinivalmisteilla tai mäntysuopaliuoksella häätävät jonkin verran myös punkkeja ja ansarijauhiaisia, mutta parhaiten aineet tehoavat ohutnahkaisiin kirvoihin. Kirvat viihtyvät etenkin rehevissä paprika- ja munakoisokasvustoissa.
Teksti : Leena Nurmi
Sähköposti:
