Kannen kuva: Ullamaija Hänninen

NUMERO 6
17.6.2009

PÄÄKIRJOITUS

ASUMINEN: Kyrönjoen kaksifooninkinen

PERHE: Rauhanomaista rinnakkaiseloa

TERVEYDENHOITO: Hoitoa tarjolla rajoitettu erä

TERVEYS: Kevyesti kesäjaloin

PUUTARHA: Kotipihan lehtipuut

KASVIT: Vanhat harvinaisuudet

LUKIJAMATKA: Satumainen Slovenia, kiehtova Kroatia

HENKILÖ: Onnellisuuden ehto on ihmisiksi eläminen

SISUSTAMINEN: Kaiken aikaa tulossa ja menossa

HYVÄÄ TYÖTÄ: Kaffetta ja kalakeittoa

RUOKA: Salaatti saattelee kesän pöytään

SIIRTOLAISUUS: Fingelskaa ja Amerikan paketteja

KÄSITYÖT: Pitsiä, pitsiä, pitsiä

JÄTEHUOLTO: Vedetön vaihtoehto

LUONTO: Kankurin kanssa kasvotuksin

KOULU: Mikäs tässä on opiskellessa

MITÄ MILLOINKIN: Siinä on itua!

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Omalääkäri
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 9.7. ja Maatilan Pellervo 6.8.2009.

Iso  Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.

Maa antaa parastaan

Nyt on se aika vuodesta, jolloin jokainen päivä on herkkuhetki. Ensimmäiset suomalaisen puutarhan ja pellon antimet on nautittu – ja joka vuosi ensipuraisut ovat yhtä maistuvia. Oma kesäni alkaa ruohosipulista, joka sitkeästi jaksaa kasvaa puolivilliintyneessä kasvimaassa. Kun päästään raparperipiirakkaan ja -kiisseliin ollaan jo lähellä oikeaa kesää.

Se tulee silloin, kun ensimmäiset varhaisperunat saadaan kiehumaan. Varhaisperunalla tarkoitan tässä kotimaisia, ensimmäisiä avomaalta nostettuja mukuloita. Aikaista tuontitavaraa on tarjolla jo huhtikuussa, mutta sitä on jo kerran kokeiltu. Ei maistunut kesältä.

Varhaisperunan viljely on suurta ammattitaitoa vaativaa tarkkuustyötä. Tuottajat laskevat päivän, jopa tuntien tarkkuudella, milloin ensimmäiset alkukesän herkut saadaan lähtemään kuluttajille.

Varhaisperuna on erittäin herkkä elintarvike, se täytyy nostaa ja käsitellä hellävaraisesti, kuljettaa nopeasti kylmäautossa ja saada heti kuluttajan käden ulottuville. Vahinko, että näin ei aina tapahdu. Usein myynnissä on perunaa, joka on selvästi maannut kaupan varastossa ihan liian pitkään. Tuoreus on poissa. Kuluttaja osoittaa silloin herkästi viljelijää, syyttää tätä laatuvirheistä ja pahimmassa tapauksessa rahastuksesta. Viljelijät puolestaan haluavat tuottaa priimaa. Se on heille ainoa keino pysyä markkinoilla kilpailussa tuontia vastaan ¬– tämän takia kotimaisen varhaisperunan hintakin on aluksi korkea.

Arvokasta työtä ja taitoa ei soisi turmeltavan enää siinä vaiheessa, kun on päästy jo lähelle ruokaketjun loppupäätä. Sitä paitsi varhaisperunan sesonki kestää niin vähän aikaa, että luulisi kaupan pystyvän siihen varautumaan. Pienellä viilauksella koko ketju saataisiin laatukuntoon ja hyötyjiä olisivat kaikki; tuottaja, kuluttaja ja varmasti myös kauppias. Mutta nyt on jo ehditty maistaa kesää. Varhaisperuna on sillin ja sipulin kanssa hulvattoman hyvää. Toinen verraton herkku on peruna ja sipulisuolavesi: runsaasti sipulia, runsaasti suolaa, loraus kermaa ja reilusti tilliä. Isoäidin ohje, siitä tulee lapsuus mieleen ja vesi kielelle.

Teksti: Teemu Pakarinen
Sähköposti: