Kannen kuva: Erkki Makkonen.

NUMERO 6
16.6.2011

PÄÄKIRJOITUS

SUOMI: Matkailijan mansikkapaikka

PALVELUASUMINEN: Rikkaampi yhteinen elämä

NIMET KIRJOIHIN: Perusteellista puurtamista

ELÄIMELLISTÄ: Isadora ja karvaiset kaverit

KUNNOSTAMINEN: Tässä on minun torppani

TÄRKEÄ ASIA: Koti on turva

PUUTARHA: Keskikesän kukkijat

LAPIN NIMISTÖÄ: Outo maa, kummat paikat

MUSIIKKI: Sorvin, torven ja haitarin ääressä

SUVI: Pieni yösoitto kaikille aisteille

RUOKA: Alkukesän herkät herkut

TERVEYS:
Kenkä määrää tahdin
Suoliston tulehduksista kansanvaiva

KÄSITYÖT:
Kattaus taivasalla
Aalto aallolta
Sovellettu sidos
Ihanien pitsien paluu

KESYHANHET: Miinan ja Manun kesät

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 7.7. ja Maatilan Pellervo 4.8.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Viattomat luontokappaleet

Muistatko ensimmäisen oman kissasi tai koirasi nimen? Meillä kissa totteli nimeä Misse. Tai ei oikeastaan totellut, ei se välittänyt nimestään tuon taivaallista, mutta me lapset kuvittelimme, että katti olisi jotenkin sisäistänyt itsensä Misseksi.
1960-luvun puolivälistä on jäänyt talteen valokuvakin, jonka alle olen raapustanut Minä ja Misse ja Misen pennut. Jos kuva joskus maailmassa päätyy jonkin sosiaalihistorioitsijan tutkittavaksi, vastausta joudutaan etsimään useampaan visaiseen kysymykseen: Miksi lapsi puristaa kaksin käsin emokissaa kaulasta? Onko hän saanut aggressioonsa ammattiapua? Onko kissa Misse vai Mise? Onko lapsella nimeä laisinkaan? Minkälainen minä-kuva lapselle on muodostunut?
Misse oli puolivilli tupakissa, sen villejä lajikumppaneita navettakissoja ei olisi saanut pysymään sylissä kahden miehenkään voimin. Ne käyttivät herkästi viiltäviä hampaitaan ja kynsiään.

Myös tämän kirjoituksen yhteydessä esiintyvä lainakissa onnistui tekemään pari veriviiltoa. Minkäs peto luonnolleen mahtaa – eikä tarvitsekaan. Yksi eläinten viehätys piilee siinä, ettei isäntä taatusti tiedä, mitä lemmikin pääkopassa liikkuu.
Eläimet ovat viisaita. Nelijalkaiset ystävämme ovat kuitenkin eri tavalla älyllisiä kuin monet meistä luulevat. Epäilenpä, että ne ovat tyytyväisimpiä ihan omissa eläimellisissä ympyröissään. Ihmisen ei kuulukaan ymmärtää kaikkia niiden tekemisiä.
Ihminen tekee ison eläinsuojeluteon antamalla lemmikkinsä olla eläin ja pyrkiä luomaan sille olot, joissa se pystyy ainakin muistelemaan villiä luontoaan. Eläin joutuu joka tapauksessa sopeutumaan ihmisen kotkotuksiin.

Kissojen kanssa temmeltäminen oli lapsesta mukavaa. Vanhempien eläinsuojelullinen kasvatus oli linjakasta: Älä syytä viatonta luontokappaletta. Oma vikasi, kun annoit koiran purra. Silloin suhtautuminen tuntui suorastaan epäoikeudenmukaisilta, mutta nyt vuosikymmenten jälkeen täytyy tunnustaa, että varsin pätevät ohjeet antoivat. Niitä noudattamalla pysyvät kaikki luontokappaleet tyytyväisinä.
Kesykin eläin on aina eläin. Tämän Kodin Pellervon kannessa ollaan uimassa kesyhanhien kanssa, sisäsivuilla muistellaan viime kesää siivekkäiden seurassa. Toisessa jutussa kerrotaan, millaisen elinympäristön eläinten ystävä on rakentanut itselleen ja lukuisille suojateilleen.
Viattomia luontokappaleita. Mukavaa kesää niille ja Teille, yhdessä ja erikseen.

Teksti: Teemu Pakarinen
Sähköposti: