Kannen kuva: Jarmo Vainionpää
NUMERO 6
21.6.2012
Pääkirjoitus
Tuhanten rantain partahilla
Juhannussalko hipoo taivaannapaa
Ikä tekee rohkeaksi
Voimaevästä elämän polulle
Naapurisopua etsimässä
TERVEYS
Kun elämä pani polvilleen
Arvotavaraa ojan penkalla
PUUTARHA
Metsäpuiston hyvät haltiat
Arboretumissa ihminen oppii
Aita kaipaa siistimistä
Elämää kotiniityllä
ASUMINEN
Tupa tupsahti pihaan
Paluu menneeseen
LUKIJAMATKA
Ammuu, kutsuu kuuluu
RUOKA
Alkukesän helpot ja herkulliset
KÄSITYÖT
Kesäkassi joustaa
Kuin kukkasilla kulkisi
Soma pipo ja sievä hilkka
Musiikissa on kaikki
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 12.7. ja Maatilan Pellervo 2.8.2012.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Voitelee myös sielua
Makeasta vedestä tulee vielä arvokastakin arvokkaampi luonnonvara, ennustavat ympäristöviisaat. Maailman maat rikastuvat ja köyhtyvät sen mukaan, miten omavaraisia ne ovat puhtaan veden suhteen. Suomessa vettä riittää, joten me olemme äveriästä väkeä. Onko vesi joskus arvokkaampaa kuin öljy?
Joskus on terveellistä pohtia myös itsestäänselvyyksiä, vaikkapa vettä. Puhdas vesi on täällä pohjoisessa niin jokapäiväinen asia, että sen arvoa on vaikea ymmärtää. Juomakelpoista vettä lorisee lähes jokaisesta hanasta, eikä pesuvesiä juuri tarvitse säästellä. Puhtaan veden ansiosta voimme syödä lähellä tuotettua ruokaa.
Keskikesällä vesi saa uusia ulottuvuuksia. Lapsuuden vesileikit ja -uintireissut jättävät mieleen lähtemättömän muistijäljen. Ainakin 1960-luvulla lapsilta kysyttiin aina kesäisin: ”Joko osaat uida?” Järvi-Suomessa kasvaneet muistavat, että oli häpeällistä aloittaa koulu uimataidottomana. Vanhemmat miettivät, onko pojassa mahdollisesti jotain muutakin vialla.
Eipä uimaharjoituksiin juuri tarvinnut ketään houkutella. Vedessä loiriminen oli lasten ykkösharrastus; järveen juostiin aina kun siihen sai luvan – ja vielä useammin luvatta.
Uimassa saatettiin olla aamusta iltaan, eikä vesi ollut aina lämmintä. Koska kaikki tämä tapahtui lähes 50 vuotta ja yli 70 kiloa sitten, vilu pääsi yllättämään tämän tästä. Siitä on todisteena valokuvakin, jonka sinertävä sävy ei ole ajan patinaa.
Vesileikit olivat palelemisesta huolimatta kesän parasta antia ja uimataito tärkeä askel kasvamisen tiellä. Lasten uimataito on tutkimusten mukaan viime aikoina huonontunut. Näin vetisessä maassa siitä on syytä olla huolissaan. Lapsia kannattaa patistella uimaoppiin; se on merkittävä turvatekijä, erinomaista liikuntaa ja kaiken kukkuraksi mukavaa puuhaa. Kerran hankittu taito ei katoa.
Keskikesällä kynnelle kykenevät etsiytyvät kuin salaisesta käskystä rannoille ja vesille. Sekin viestii, että vedellä on erityinen asema suomalaisten sisimmässä. Veden vierellä viipyminen koetaan rauhoittavaksi ja moni tuntee saavansa sieltä uutta virtaa arkeensa.
Olemme tähän aikaan vuodesta kaikin puolin arvokkaan asian äärellä. Vesi on vanhin voitehista ja hoitaa sekä ruumista että sielua. Levollista keskikesää!
Teksti: Teemu Pakarinen
Sähköposti:
