Kannen kuva:
Jarmo Uusi-Rintakoski
NUMERO 6-7 - 2013
Pääkirjoitus
Hoida ja anna hoitaa
Piika piti paljon sisällään
Tarttilassa tavataan
Putikon tuhat tarinaa
Tuplatohtorilla virtaa piisaa
Aisti ja muista!
TERVEYS
Rapautuu muru murulta
Kieltäytyminen lujittaa luonnetta
Selkävaivat syyniin
Koulusta tuli koti
Tallella henki ja tunnelma
Varo nettivarasta
PUUTARHA
Puukansan paratiisi
Työn palkkana iso ilo
Suulle ja silmälle
Makea herkku houkuttaa
Ihan vain ihmisten töitä
Puutarhurin uusi kukinta
Tyvenessä täällä
On niitä hullumpiakin harrastuksia
RUOKA
Suolaista ja makeaa kesäkeittiöstä
Parasta tarjolle
On ilo juhlia
Syntynyt leipuriksi
Aina sumialainen
Eversti nelisti läpi pilvien
ILOKSI
Vain ruuvien hinnalla
Reipasta raitaa
Helppo köysihylly
KÄSITYÖT
Barokin henkeen
Suvisävyjä
Rakeista raitaa
Koukussa
Laivurin trasumatto ja rahi
Heleitä kukkia
Ruususen unelmia
Pikku jakku
Ilmavaa Pellavaa
Kutomisessa sen salaisuus
Salamantereiden heimoa
Kahdeksan pisteen katse
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Pieniä tarinoita
Ristikko
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 15.8. ja Maatilan Pellervo 1.8.2013.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Eversti nelisti läpi pilvien
Labrangin luostarista ei enää löydy eversti C. G. Mannerheimin lahjoittamaa kelloa. Aika pettää meidät kaikki.
Kuva Jarmo Uusi-Rintakoski
Kun eversti Carl Gustav Mannerheim 25. maaliskuuta vuonna 1908 saapui Labrangin luostariin, häntä vastassa oli vihamielinen kansanjoukko:
Kuuluu hyssytystä, vihellyksiä, äänekästä naurua ja käsientaputusta, ja yhtäkkiä vinkuu salakavalasti takaapäin heitetty kivi korvan ohitse.
Kiinassa 40-vuotias eversti oli tsaari Nikolai II:n vakoojana. Hän oli tehnyt matkaa jo lähes kaksi vuotta, ja kivisade tuskin järkytti miestä joka juuri oli Mantšuriassa rynnäköinyt japanilaisia konekivääriasemia vastaan.
Labrangissa everstin mukana olleet dungaanisotilaat pelkäsivät. Kun Mannerheim ilmoitti voivansa ratsastaa luostariin yksinkin, nämä lähtivät mukaan.
Teksti: Jarmo Uusi-Rintakoski
Lue koko teksti painetusta Kodin Pellervosta