Kuva Comma Oy
NUMERO 7
10.7.2008
Pääkirjoitus
Heinäkuun henkilö: Unikeko
Huonekalut: Tolppasängystä sivustavedettävään
Ostoksilla ulkomailla: Rukiin ikävä ja makkaran nälkä
Kesänäyttely
Ykkösjuttu
Kirjastoauto
Kotihoito: On onni kun saa apua kotiin
Tietotekniikka: Vaarikin ossoo mesettää
Luonnonihme: Niin kiehtovaa taivastelua
Yrittäjäpariskunta: Uusien ideoiden metsästäjät
Taiteilijajuhlaa: Mukana tanssin souvissa
Suojaksi: Voi essutonta emäntää ja hännätöntä hevosta!
Ruoka: Nautitaan makeasta kesästä!
Aidot ainekset
Puutarha: Ruusutarhassa tuoksuvat jo nimetkin
Kodin Pellervon käsityöt: Vilvoittaville vesille
Virheillä leikitellen
Leikin maailma: Minikoon talopaketteja
Omalla alalla
Joka kuukausi:
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Omalääkäri
Unto Uneksija
Papin päiväkirja
Elämäntilanteita
Kannen kuva
Comma Oy
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.8. ja Maatilan Pellervo 7.8.
Iso Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Mitä mieleeni tulevi
Nämä ajatukset syntyivät, kun löin vasaralla sormeeni verstaani lattiaa tehdessä. Unohdin sormen väliin lankkua ponttiin pakottaessa. Tiedoksi, kun lyö vasaralla sormeen, ei kannata lyödä omaansa. Sattuu aivan helkkaristi.
Kun ei voi tehdä lattiaa on tehtävä jotain muuta. Ainahan voi ajatella sillä siinä ei väsy ja hengästy kuten ruumiillisessa työssä. Tällaista jälkeä syntyi.
Paikkakunnalla minut tunnetaan lempinimellä ”Näin äkkiä laskien”, numeropää kun olen. Turvaudun taskulaskimeen vasta kun kerron kolminumeroisia lukuja keskenään ja tarpeettomien puhelinnumeroiden ulkoa opettelu on pakkomielle.
Niinpä numeroiden ja kesken jääneen työpäivän innoittamina syntyivät itselleni kesän kymmenen käskyä.
Ensimmäinen käsky on tärkein. Numero ykkösen muoto tuo minulle mieleen lipputangon ja Suomen lipun. Tämä käsky sopii oikeastaan ympärivuotiseksi. Numero yksi muistuttaa myös siitä, että mikä on tärkeintä juuri nyt. Kovin paljon pitemmälle ei normaali ihminen pysty lomalla elämäänsä suunnittelemaan kuin varsin umpimähkäisellä tasolla.
Numero kakkosen muoto tuo minulle mieleen vedessä killuvan joutsenen. Tähän kesään olen varautunut nyt kaksin kiikarein ja kaukoputkella. Kirottuja ovat ne hetket, kun näkee kaukana leijaavan linnun, jota ei pysty tunnistaman.
Numero kolme tuo mieleeni naisen ja jos ette ymmärrä miksi, niin ei teidän tarvitsekaan enää sitä ymmärtää. Ihanata on jonottaa S-Marketin kassajonossa, antaa katseen liukua, levätä ja muistella aikoja, jotka eivät enää koskaan palaa. Ja hyvä etteivät palaakaan, on elämä kuitenkin sen verran seesteistä nykyään. Silkinhentona rullana irtoava höylän lastu kun on nykyään aikuisen miehen polvia notkauttavin kokemus.
Nelonen on kuin ylösalaisin nostettu tuoli. Istuessa voi tehdä hyvältä tuntuvia päätöksiä, joita tuskin kuitenkaan tulee noudatettua kun käsky pajalle taas lomien jälkeen käy. Mutta onpahan elämä selvempää ainakin vähän aikaa.
Numero viisi on mielenkiintoinen. Se on kuin kannassaan kiinni oleva puoliksi syöty metsän marja. Aamulla ei tarvitse todennäköisesti tonttia pitemmälle mennä kun voi jo poimia emalimukiin mustikoita ja mansikoita vaikka jälkimmäiset epähedelmiä tarkalleen ottaen ovatkin. Tämä ei onneksi vaikuta makuun. Sekaan kaadetaan luonnollisesti maitoa ja taloussokeria.
Kuutonen on muodoltaan kuokan ja lapion kaltainen. Se EI tuo minulle mieleen golf - mailaa. Puutarha voi tuottaa taitavalle vielä toisenkin sadon mikäli nämä uudet luonnonlait pitävät tänäkin vuonna kutinsa. Mökille johtavan tien kunnostus kannattaa myös tehdä ajoissa, sillä keväällä on niin tylsää jäädä auton pohjasta kellumaan, kun pyörät ovat uponneet pitämättömiin. Vaimon ”mitäs minä kesällä sanoin” - viisastelulle on siinä vaiheessa vaikea keksiä mitään nokkelaa vastausta.
Seitsemän on muodoltaan kuin aukinainen kirja. Tästä minunkaan ei tarvitse itseäni muistuttaa, mutta luku tuo mieleeni myös Seitsemän veljestä, jonka aloitin juhannuksena ja joka kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen yleissivistykseen. Ymmärrän hyvin, että Kivi valitsi veljesten lukumääräksi juuri tuon määrän. Myöhemmin ovat psykologit osoittaneet, että normaali ihminen ei pysty hallitsemaan suurempaa joukkoa pääosan esittäjiä ja teos soveltuu hyvin siis siltäkin osin kesäiseksi aivojumpaksi.
Kahdeksikon näen kahtena vierekkäisenä lautasena, sillä kesä on uusien makujen aikaa. Toisella lautasella on siikliperunaa, voita ja silliä ja toisella myös, koska ensimmäinen on jo täynnä. Vai mitä muuta ihminen tarvitsee kesällä syödäkseen?
Yhdeksäisen muoto on minulle kuin vasara, joka muistuttaa minua paitsi tällätystä etusormestani myös siitä, että ihmisen kuuluu jättää jälkehensä jotain pysyvää. Tänäkin kesänä jää.
Kymmenes käsky muistuttaa, että ihmisen on hyvä aina pyrkiä parhaimpaansa. Siinä ei tarvitse onnistua mutta pyrkimys riittää.
Tällaisia tuumailin viikko sitten verstaassani, tuppu sormessa. Ja en olisi tullut tuumailleeksi, jos olisin noudattanut käskyä numero yksi.
Teksti: Leif Lindberg
Sähköposti:
