Kuva Pirjo Rönkkö
Pääkirjoitus
1917: ”Vapauden tuuli alkoi kotinurkissamme humista”
Emännät: Enemmän kuin elämäntapa
Puutarha: Valon ja varjon leikkiä
Tyrni viihtyy kotipuutarhassa
Opetus: Pienten puolella
Muisti: Kuvia ja mielikuvia sielun sopukoissa
Muutos: Elämä uuteen asentoon
Ruoka: Sadonkorjuun juhlaa
Peruskorjaus: Uutta hehkua vanhaan taloon
Matkan varrella: Lankosken kahvimylly
Käsityöt: Sievät pyyhkeet keittiöön
Ompelija: Uuden veroista ja vielä parempaa
Sirkus: Jalat tukevasti ilmassa
Sää: Ukkosta ilmassa
Taiteen tekijä: Tulinen työmaa
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 20.9. ja Maatilan Pellervo 6.9.2007.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Kunnioituksesta ruokaan
Jos saisit syödä loppuelämäsi ajan joka päivä vain ihan samanlaisen aterian, mitä söisit? Olen miettinyt itsekin vastausta tähän kysymykseen. Luultavasti päätyisin lihakeittoon, juustovoileipään ja marjarahkaan. En usko, että kyllästyisin niiden makuun kovinkaan nopeasti. Todennäköisesti ravitsemuksellisesti olisi monipuolisempiakin vaihtoehtoja, mutta eläähän maailmassa valtava määrä ihmisiä pelkästään riisillä. Kysymys onkin suurelle osalle maailman ihmisistä vain teoriaa; on syötävä sitä mitä saa.
Meillä tilanne ei ole sellainen. Pikemminkin päinvastoin, ylipaino on yhä useammalle suomalaiselle terveysriski. Vaikka varmasti kaikki tämän jo hyvin tietävät, tuntuu tilanne vuosi vuodelta vain huonontuvan. Aivan kuin terveysvalistus tässä asiassa ei toimisi lainkaan.
Samanaikaisesti ranskalaiset ja italialaiset nauttivat täysin siemauksin kermaisista, juustoisista herkuistaan ja pysyvät sutjakoina. Miksi?
Olisikohan yksi syy ruokaan ja syömiseen suhtautumisesta, ruokakulttuurista. Vanhojen ruokakulttuurien maissa ruoka ole vain nälän sammuttaja tai ajankulu, vaan ruokaa ja sen raaka-aineita arvostetaan monesta muustakin syystä.
Tärkeintä syömisessä on ihmiselle se, että siitä saa sopivan määrän energiaa. Tärkeää on myös energian laatu. Se, että ruoka sisältää sopivasti polttoaineeksi ja rakennustarpeiksi tarvittavaa ravintoa, vitamiineja ja hivenaineita. Tämä tarve on kaikilla maailman ihmisillä sama. Seuraavaksi tärkeintä on ruuan maku, joka onkin jo henkilökohtainen ja kulttuurisidonnainen asia. Joku tykkää makeasta toinen kirpeästä. Toisten herkkua voidaan muualla pitää syötäväksi kelpaamattomana tai kiellettynä.
Vakiintuneen, hyvän ruokakulttuurin perustana on ennen kaikkea ruoan ja sen raaka-aineiden kunnioittaminen. Kysymys ei ole hienostelusta eikä monimutkaisesti piperretyistä ruoka-annoksista. Kysymys on puhtaista, selkeistä, tuoreista sekä alkuperältään ja tuotantotavaltaan tunnetuista raaka-aineista valmistetusta ruuasta, josta voi kaikin tavoin nauttia.
Suomalaisen ruokakulttuurin ainekset ovat juuri nyt parhaimmillaan. Lähes kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus joko itse poimia tai ostaa torilta parasta mahdollista lähiruokaa.
Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti:
