Kuva Pirjo Rönkkö

Pääkirjoitus
1917: ”Vapauden tuuli alkoi kotinurkissamme humista”
Emännät: Enemmän kuin elämäntapa
Puutarha: Valon ja varjon leikkiä
Tyrni viihtyy kotipuutarhassa
Opetus: Pienten puolella
Muisti: Kuvia ja mielikuvia sielun sopukoissa
Muutos: Elämä uuteen asentoon
Ruoka: Sadonkorjuun juhlaa
Peruskorjaus: Uutta hehkua vanhaan taloon
Matkan varrella: Lankosken kahvimylly
Käsityöt: Sievät pyyhkeet keittiöön
Ompelija: Uuden veroista ja vielä parempaa
Sirkus: Jalat tukevasti ilmassa
Sää: Ukkosta ilmassa
Taiteen tekijä: Tulinen työmaa

Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 20.9. ja Maatilan Pellervo 6.9.2007.

Iso  Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.

Valon ja varjon leikkiä

Luonnossa kasvillisuus sijoittuu moneen kerrokseen. Korkeimmalla ovat puut, niiden alla pensaat ja alimpana ruohovartiset kasvit. Saman voi toteuttaa myös puutarhassa, jossa valo ja varjo ohjaavat kasvivalintoja. Rehevä kasvusto peittää maanpinnan eikä kitkemistä juuri tarvita.

Pihojen pienentyessä halutaan jokainen neliö käyttää tarkasti hyödyksi ja puutarhasta toivotaan mahdollisimman kaunis ja helppohoitoinen. Kerroksellisessa puutarhassa tämä on mahdollista; matalien peittokasvien ylle nousevat korkeammat perennat, pensaat ja puut, köynnöksetkin kiipeilevät puiden rungoilla ja pensaiden oksilla. Rehevä kasvusto varjostaa tehokkaasti maanpintaa ja estää rikkakasvien itämisen. Kitkentää ei juuri tarvita, kun puiden ja pensaiden alustoillakin kasvaa maanpeiteperennoja. Melko lähelle toisiaan istutetut kasviryhmät muuttavat myös koko puutarhan pienilmaston edulliseksi. Monikerroksellinen kasvusto on tehokas tuulensuoja erityisesti tasaiselle peltotontille rakennetulla pihalla.
Satoa antavat hyötykasvit ja mahdollinen nurmikko – jokaisessa puutarhassa ei nurmikkoa välttämättä tarvita – sijoitetaan tontin aurinkoisimmalle kohdalle. Myös valoa vaativille pensaille ja perennoille etsitään paikat istutusalueen aurinkoisesta etureunasta.

Hyvinvoiva puutarha

Luonnon oloja jäljittelevässä puutarhassa kasvit voivat hyvin, etenkin kun kasvivalinnat tehdään tontin kasvuolojen mukaan. Suurten puiden ja pensaiden oksat siivilöivät keskikesän runsasta valoa ja suojaavat porottavalta auringolta. Syksyllä alhaalta paistava aurinko antaa puolestaan viime säteiden osua aluskasvien lehdille. Keväisin puiden ja pensaiden alla kukkivat sipulikukat ja aikaisin kukkansa aukaisevat maanpeittoperennat. Lehtien puhjettua sipulikukat, valko- ja keltavuokot sekä kiurunkannukset saavat jäädä rauhassa kuihduttamaan lehtiään. Kevätkaihonkukat ja talvivihannat rönsyansikat ja pikkutalviot muuttuvat kukinnan jälkeen vihreäksi matoksi maanpintaa suojaamaan.
Tiheästä istutuksesta on hyötyä myös havupensaille ja muille talvivihannoille kasveille, jotka saavat korkeammilta kasveilta lehdettömänäkin aikana suojaa kevään kuivattavalta auringolta ja tuulelta. Sen sijaan herkästi sienitauteja saavat lajit saattavat kärsiä tiheistä istutuksista, joista kosteus haihtuu hitaasti. Härmälle arat syysleimut, jaloritarinkannukset ja akileijat istutetaan mieluummin avoimemmalle paikalle, esimerkiksi istutusalueen ja nurmikon rajalle.

Tasavertaiset lähekkäin

Kerroksellisessa puutarhassa kasvavien lajien on oltava kilpailukyvyltään tasavertaisia, etteivät elinvoimaisemmat lajit vie tilaa heikommin kasvavilta lajeilta. Voimakaskasvuista japaninkelasköynnöstä ei kannata istuttaa hennon puun seuraksi, sillä se saattaa kuristaa varsoillaan tukipuunsa hengiltä. Kärhöt, piippuköynnökset ja köynnöshortensiat kiipeilevät sen sijaan maltillisemmin puissa ja jopa pensaissa. Hanakasti leviävät ruttojuuret, tatarlajit ja viiruhelpi istutetaan omiin ryhmiinsä paikkaan, missä niillä on tilaa kasvaa ja levitä tai leviäminen estetään juurimatolla.
Puista kerroksellisiin istutuksiin sopivat erityisesti sellaiset lajit, joilla on suppea tai syvä juuri ja jotka eivät tee juurivesoja. Matalat pensaat ja perennat viihtyvät omena-, kirsikka- ja luumupuiden sekä muiden pikkupuiden alla. Myös toisen puun runkoon vartetut tai yksirunkoisina kasvatetut pensaat jäävät sopivan pienikokoiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi riippapihlajat, aroniat ja sulkahernepuut sekä syreenit ja orapihlajat. Männyt ovat kivikkoisen ja kuivan tontin puita, jotka antavat suojaa latvuksillaan ympäri vuoden.

Kasvien valontarve

Kasvit jaotellaan yleisimmin sen mukaan, kuinka paljon ne tarvitsevat valoa: valon, puolivarjon ja varjon kasveihin. Valoisan kasvupaikan lajit ovat sopeutuneet runsaaseen valoon ja auringon paisteeseen ja usein myös kuiviin ja karuihin olosuhteisiin. Tähän ryhmään kuuluu paljon eri lajeja, joista useat ovat myös paksu-, pieni- tai harmaalehtisiä, piikkisiä tai karvapintaisia. Valoa vaativat lajit kukkivat parhaiten ja tuottavat suurimman sadon auringossa, mutta ne pärjäävät myös puolivarjossa, kuten puolivarjon kasvit auringossa, jos niillä on tarpeeksi kosteutta.
Puolivarjossa viihtyvät kasvit saavat valoa puiden lomasta tulevasta hajavalosta tai valon ja varjon vaihtelusta. Tähän ryhmään kuuluvat monet puutarhamme kasveista. Puolivarjon kasvit menestyvät erinomaisesti kerroksellisessa puutarhassa, kun ne saavat osan päivästä valoa.
Varjossa menestyvät lajit ovat reheväkasvuisia, syvänvihreitä ja usein myös isolehtisiä. Ohuet ja isot lehdet pystyvät käyttämään vähäisenkin valon hyväkseen. Suuret lehdet haihduttavat runsaasti, joten varjokasvit vaativat usein myös kosteaa kasvupaikkaa. Täydessä varjossa kukoistavat lajit voivat yleensä huonosti aurinkoisessa paikassa ja puolivarjossakin vaihtelevasti. Sen sijaan varjokasvit ovat omiaan puiden ja pensaiden alla, jonne valoa tulee enää niukasti.

Hyviä varjopensaita
Alppiruusut (Rhododendron)
Heisiangervot (Physocarpus)
Kanukat (Cornus)
Kehtokuusama (Lonicera involucrata)
Koiranheisi (Viburnum obulus)
Lamoherukka (Ribes glandulosum)
Lehtokuusama (Lonicera xyleosteum)
Lumimarja (Symphoricarpus albus var. laevigatus)
Mahonia (Mahonia aquifolium)
Marjakuuset (Taxus)
Pesäkuusi (Picea abies ’Nidiformis’)
Pähkinäpensas (Corylus avellana)
Seppelvarpu (Stephanandra incisa ’Crispa’)
Siilikuusi (Picea abies ’Echiniformis’)
Sinikuusama (Lonicera caerulea)
Taikinamarja (Ribes alpinum)
Tapionpöytä (Picea abies ’Tabulaeformis’)
Tuijat (Thuja)
Tuoksuvatukka (Rubus odoratum)
Variksenmarja (Empetrum nigrum)
Venäjänruusu (Rosa glabrifolia)
Vuohenkuusamat (Diervilla)

Varjoa sietäviä perennoja
Alaskankelitonia (Claytonia sibirica)
Imikät (Pulmonaria)
Keltapeippi (Lamium galeobdolon)
Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna)
Kilpiangervo (Astilboides tabularis)
Kimikit (Cimicifuga)
Kuunliljat (Hosta)
Taponlehdet (Asarum)
Pikkutalvio (Vinca minor)
Poimulehdet (Alchemilla)
Posliinirikko (Saxifrafa x urbium)
Ruttojuuret (Petasites)
Rönsyansikka (Waldsteinia ternata)
Saniaiset (Matteuccia, Athyrium)
Suikeroalpi (Lysimachia nummularia)
Tataret (Fallopia)
Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum)
Töyhtöangervot (Aruncus)
Valeangervot (Rodgersia)
Varjohiipat (Epimedium)
Varjolilja (Lilium martagon)
Varjorikko (Saxifraga umbrosa)
Varjoyrtti (Pachysandra terminalis)
Vuorenkilvet (Bergenia)

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: