Kuva Pirjo Rönkkö
NUMERO 8
21.8.2008
Pääkirjoitus Kuntavaalit: Mikä puolue olisi vähiten vastenmielinen?
Opintielle: Opinnälkään tehohoitoa
Muodikas virsikulttuuri: Oi, muistatko vielä sen virren?
Terveys: Stressin rasitusta pienemmäksi
Kodin remontoijat: Kokemäen koti toi korkeutta ja tilaa
Naapuriapu: Vaihtopiiri tuo talkooavun kotiin
Laatu: Suvun perintönä suklaiset herkut
Puutarha: Kesä kiittää
Ruoka: Syyskesän runsas kattaus
Pensasmustikka: Vain etäistä sukua suomalaiselle
Kylä: Miten säilyttää porokylän perintö jälkipolville?
Puisto: Pietarsaaren ylpeys
Mottimestari: Nyt on kirveellä töitä
Pula-aika: Keinot ja konstit käytössä
Kodin Pellervon käsityöt: Kauniille katettu
Suvinen trikoomatto
Harrastus: Vapaa väylä nautiskella
Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Oma lääkäri
Unto Uneksija
Papin päiväkirja
Kannen kuva Pirjo Rönkkö
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.9. ja Maatilan Pellervo 4.9.
Iso Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Muuttoja
Muuttopäivä on ollut tiedossa jo puoli vuotta. Tavaroiden lajittelemiseen ja valikoimiseen on siis ollut runsaasti aikaa. Tällä kerralla olen päättänyt, ettei mitään turhaa lähde uuteen asuntoon. Kahdenkymmenen vuoden takaisen muuton jäljiltä vintistä löytyi vielä monta laatikkoa, joiden päällä luki: lajiteltavaa, roskiin? Nyt ne laatikot ovat roskissa lajittelemattomina.
Vaikeinta ei olekaan tavaroiden pakkaaminen tai kuljetus, vaan mukaan otettavan valinta. Olen usein kadehtinut niitä, joilla on isot varastointitilat, iso vintti tai peräti aitta. Muttei se aina taida olla helppoa heilläkään. Sitten se vasta vaikeaa onkin, jos täytyy muuttaa pienempiin tiloihin. Kuinka haikeaa onkaan luopua suvun vanhoista perintötavaroista tai omista muistoesineistä ellei niille löydy uutta kotia. Eipä kannata kadehtia ketään.
Nämä tavalliseen elämään kuuluvat muutot ovat pientä verrattuna sotien tai luonnon katastrofien aiheuttamiin pakkomuuttoihin. Kun Karjalasta lähdettiin evakkoon, ei juuri ehditty lajittelemaan tai pakkaamaan perintökalleuksia. Mukaan otettiin vain kaikkein välttämättömin. Tänäkin päivänä jossain päin maailmaa on tilanteita, joissa ihmiset joutuvat lähtemään kodeistaan ilman mitään ja aloittamaan elämänsä uudestaan tyhjästä.
Kun näitä asioita pohtii, oma muutto ja siihen liittyvät vaikeilta tuntuvat valinnat osoittautuvat kovin pieniksi. Mutta kun ihminen on luonnostaan itsekäs, ei toisten suuretkaan murheet pienennä omia ongelmia.
Tällaisiin pohdintoihin ajautuu varmaan moni muukin pakatessaan omia, isovanhempiensa ja vanhempiensa valokuva-albumeita, kirjeitä ja muita muistoja jälleen kerran muuttolaatikoihin, joiden päälle kirjoitetaan: säilytettävää. Ja lopuksi tulee tilanne, jossa vain kaataa laatikoihin kaiken sekalaisen roinan ja kirjoittaa: roskiin? Samalla vahvistuu jo aikaisemmin tehty päätös, ettei enää koskaan hanki mitään, jota ei aivan ehdottomasti tarvitse.
Ja kokemuksesta tietää senkin, ettei se päätös kuitenkaan pidä.
Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti:
