Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kuva Pirjo Rönkkö

NUMERO 8
21.8.2008


Pääkirjoitus Kuntavaalit: Mikä puolue olisi vähiten vastenmielinen? Opintielle: Opinnälkään tehohoitoa
Muodikas virsikulttuuri: Oi, muistatko vielä sen virren?
Terveys: Stressin rasitusta pienemmäksi Kodin remontoijat: Kokemäen koti toi korkeutta ja tilaa Naapuriapu: Vaihtopiiri tuo talkooavun kotiin Laatu: Suvun perintönä suklaiset herkut
Puutarha: Kesä kiittää
Ruoka: Syyskesän runsas kattaus Pensasmustikka: Vain etäistä sukua suomalaiselle
Kylä: Miten säilyttää porokylän perintö jälkipolville?
Puisto: Pietarsaaren ylpeys
Mottimestari: Nyt on kirveellä töitä
Pula-aika: Keinot ja konstit käytössä
Kodin Pellervon käsityöt: Kauniille katettu
Suvinen trikoomatto Harrastus: Vapaa väylä nautiskella
Joka kuukausi
Asiasta toiseen Pikkupojan elämää Koti maalla Elämäntilanteita
Oma lääkäri
Unto Uneksija
Papin päiväkirja

Kannen kuva Pirjo Rönkkö
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.9. ja Maatilan Pellervo 4.9.



Iso  Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Kesä kiittää


Elokuu on sadonkorjuun juhla-aikaa. Vihannesmaalla kasvustot ovat rehevimmillään ja hedelmätarhassa kirsikat, kesäomenat ja aikaiset luumut odottavat poimijoitaan. Sipulien kasvukausi sen sijaan päättyy, ne korjataan varastovihanneksista ensimmäisinä.

Kasvimaan herkuista on toki saatu nauttia jo pitkin kesää, mutta loppukesällä satoa saadaan roppakaupalla muun muassa pavuista, kesäkurpitsoista, tomaateista, maisseista ja latva-artisokista. Pensasmustikoiden satokausi on parhaimmillaan elokuussa, jolloin päästään maistelemaan myös ensimmäisiä omenoita, päärynöitä ja luumuja. Toiset lajit puolestaan jatkavat vielä kasvuaan täyttä päätä. Porkkanat, purjot, sellerit ja myöhäiset kaalit saavat pulskistua niin kauan kuin kasvukautta riittää. Ne korjataan vasta syys-lokakuun vaihteessa.

Maissi ja latva-artisokka
Sokerimaissi vaatii melko pitkän kasvukauden, eivätkä tähkät aina ehdi valmistua ennen pakkasia. Taimet kannattaa istuttaa rivin sijasta ryhmäksi, jotta pölyttyminen onnistuisi. Vaillinaisesti pölyttyneissä tähkissä vain osa jyvistä on käyttökelpoisia. Maissin korjuuaika on käsillä, kun tähkien päissä olevat vaaleat hapsut tummuvat ja pää tuntuu tylpältä. Tähkää suojaavia lehtiä voi raottaa nähdäkseen, ovatko jyvät muuttuneet jo valkoisista kellertäviksi. Tähkät irrotetaan lehtihangasta taittamalla. Sokerimaissi on maukkaimmillaan suoraan maalta korjattuna, sillä jyvien makeus häviää parissa päivässä. Ylimääräiset tähkät tai irrotetut jyvät kannattaa pakastaa ryöpättyinä.
Latva-artisokka – se ei ole sukua maa-artisokalle – on harvinaisempi kasvimaan asukki. Myös se vaatii pitkän kasvukauden, joka aloitetaan esikasvatuksella jo maaliskuussa. Latva-artisokasta syödään kukkamykeröiden paksujen suomumaisten kehälehtien alaosat ja mehevä kukkapohjus. Kukkamykeröt korjataan, kun niiden alimmat kehtosuomut alkavat aueta, ja keitetään miedossa suolavedessä. Jos halutaan kasvattaa erityisen suuria kukkamykeröitä, jätetään kuhunkin kasviin vain yksi mykerö.

Kesäomenat
Herkulliset kesäomenat kypsyvät elokuun puolivälin ja syyskyyn puolivälin aikana. Varhaisimmat lajikkeet kypsyvät suotuisina kesinä jo heinä-elokuun vaihteessa. Sellaisia ovat muun muassa ’Pirja’ ja ’Huvitus’, joista etenkin ’Pirja’ saattaa ylikypsyä huomaamatta. Kesäomenat poimitaan kypsinä ja syödään tuoreeltaan. Ne säilyvät varastossa vain parisen viikkoa. Päärynöistä ensimmäisinä kypsyvät ’Elokuun päärynä’ ja ’Pepi’. Luumuista elokuussa päästään herkuttelemaan ’Sinikan’, ’Hermannin’ ja virolaisen ’Aven’ hedelmillä. Myös useimmat kirsikkalajikkeet aloittavat satokautensa elokuun puolella.

Sipulit
Ruoka-, ryväs-, puna- ja valkosipulit on aika nostaa maasta, kun naatit ovat tuleentuneet eli alkaneet kellastua ja kaatuilla. Lämpimän kesän jälkeen sadonkorjuuseen päästään jo elokuussa. Tuleentumista voi nopeuttaa rehevillä kasvupaikoilla taittamalla sipulien varret ja katkomalla juuria lapiolla. Noston jälkeen sipulit jätetään muutamaksi päiväksi pellolle kuivahtamaan. Sateeseen sipuleita ei kannata jättää, ja kostean yön ajaksikin sipulisato on hyvä nostaa suojaan. Naatteja ei katkaista vielä tässä vaiheessa.
Alkukuivahtamisen jälkeen sipulien annetaan kuivua kolmisen viikkoa 25–35 asteessa, kunnes niiden kaulaosa on kuivunut umpeen. Nyt naatit irrotetaan sipulista kiertämällä. Kuivuneen sipulin kaula on ohut ja naatit irtoavat helposti. Paksukaulaiset ja huonosti kuivuneet sipulit käytetään ensimmäisinä tai pakastetaan, sillä ne eivät säily kunnolla varastossa. Kuivunut sato säilytetään mielellään viileässä ja kuivassa paikassa, mutta sipulit säilyvät myös huoneenlämmössä, jos ne on ensin kuivatettu huolellisesti.


Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta