Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva Ulla-Maija Hänninen

NUMERO 8
19.8.2010


PÄÄKIRJOITUS

MYRSKY: Kun ketään tai mitään ei säästetty
SIENET: Varo valkoista kaunotarta

SUOMI: Talo kuiskii tarinaa

LUONNONANTIMET: Parantavan pihkan uusi tuleminen

PERHE: Saattaen vaihdettava

AISTIT: Pikkuinen piparkakkutyttö

PUUTARHA:
Kunta kukkii omin avuin
Puutarha lannoitetaan nyt
Kumina
Kepeät lepattajat kyläilemässä
Kun kesä kääntyy lopuilleen
Kukkasipulit maahan
Satoisa kasvimaa

RUOKA: Sadonkorjuun juhlaa

ASUMINEN: Lapsuuden elinpiiri entiselleen

KÄSITYÖT:
Keittiöön puuvillapellavaa
Patakinnas ja pannunaluset
Tyynyn tekoon

TAITEILIJA: Koruksi taipuu mikä vain

LEMMIKIT: Lauman jäsen

LUONTO: Vedenalaiset vampyyrit

MATKALLA: Aurinkoinen ja kaunis pyöräilysaari

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.9. ja Maatilan Pellervo 2.9.2010.



Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.


Ja seuraavaksi urheilua


Linnut vaikenevat, koira ahtautuu sängyn alle. Aurinko pimenee. Tuuli mylvii, sade hakkaa. Ukontuli pirstaa taivasta. Jylinää, kolinaa.
Pihapuiden raskaat latvukset kumartavat kaikkiin suuntiin kunnes myrskyn nyrkki tempaa ne juuriltaan ja rojauttaa minkä minnekin. Nurkat narisevat, kuisti parkuu nauloissaan, mutta kolmas jättiläisen puhallus sinkoaa jo kattopellin taivaalle.
Vankat männyt, korkeat kuuset, suuret koivut lamoavat kuin viattomat vallan alla. Ne kirahtavat kahtia, paukahtavat poikki. Koko metsä repeää ryskyen.
Helvetin esikartanossa päivä valkenee. Ja se on sellainen päivä, ettei siihen yksikään elollinen halua herätä. Sydäntä kylmää. Kuistilla makaa pirstaleisia ranganpuolikkaita. Piha on taistelutanner. Pystyssä ei ole yksikään puu. Ja naapuritalo, joka ennen oli metsän takana on nyt avohakkuun päässä.
Mihin on paennut metsä, joka vielä eilen alkoi pihan toiselta laidalta?
Ei ole sähköä. Ei tule vettä. Puhelimet ovat mykkinä. Missä voi ladata kännykän? Tie kulkee jossakin rankaröykkiöitten alla. Sähköjohtoja repsottaa hujan hajan, tolpat lonkottavat sinne tänne. Mistä voi kysyä apua?

Valtakunnalliset uutiset kertovat tuhoista: kesäasukkaita on jäänyt mottiin niemilleen ja saarilleen, helteisessä säässä ruuat pilaantuvat päivässä parissa. Televisiokuva näyttää tontillaan haahuilevia. Toimittaja tiedustelee, miltä nyt tuntuu. Kesänviettäjät kertovat, että veden keittäminen grillissä on hirveän työlästä. Autoon on tullut lommo.
Uutisoinnista päätellen Suomen maaseudulla asuu vain lomalaisia, joiden tarpeita ei nyt heti pystytä tyydyttämään. Menee loma pilalle. Heissä on monia, jotka jo keväällä joutuivat olemaan viikon sijasta kaksi Pariisissa, Kanarialla, Tokiossa tai Mauritiuksella, kun Eyjafalla Islannissa pössähti. Eikä Suomen valtio tullut apuun! Ja nyt vielä tämä, täydellinen katastrofi, lommo autossa ja lihat pilalla.

En väheksy kenenkään menetyksiä, mutta silti on tolkullista muistaa, että mökkiläinen voi milloin tahansa lakata leikkimästä yksinkertaista elämää ja hurauttaa oikeaan kotiinsa. Hänellä on vaihtoehto.
Odotan, että kuvausryhmä könyää kyliin, jotka ovat jääneet täysin eristyksiin. Niihin tiet saataisiin raivattua viikon kuluttua, ehkä. Sähkövirtaa olisi tarjolla kolmen viikon päästä, ehkä.
Odotan, että toimittaja näkee sen verran vaivaa, että menee tapaamaan syrjäisten seutujen eläjiä voidakseen kertoa meille, miten nämä ihmiset järjestävät arkensa.
No eiväthän ne mene. Sankka sirkkojen parvi lentää kaukaisten maitten katastrofeja kuvaamaan.
Kuluu päiviä. Kuin ohimennen uutisissa näytetään pikku pätkä kuvaa lypsykarjatilalta. Lehmiä lypsetään käsin. Maito hulahtaa viemäriin, eihän se missään säily. ”Ja seuraavaksi urheilua”, sanoo uutistoimittaja.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta