Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva Ulla-Maija Hänninen

NUMERO 8
19.8.2010


PÄÄKIRJOITUS

MYRSKY: Kun ketään tai mitään ei säästetty
SIENET: Varo valkoista kaunotarta

SUOMI: Talo kuiskii tarinaa

LUONNONANTIMET: Parantavan pihkan uusi tuleminen

PERHE: Saattaen vaihdettava

AISTIT: Pikkuinen piparkakkutyttö

PUUTARHA:
Kunta kukkii omin avuin
Puutarha lannoitetaan nyt
Kumina
Kepeät lepattajat kyläilemässä
Kun kesä kääntyy lopuilleen
Kukkasipulit maahan
Satoisa kasvimaa

RUOKA: Sadonkorjuun juhlaa

ASUMINEN: Lapsuuden elinpiiri entiselleen

KÄSITYÖT:
Keittiöön puuvillapellavaa
Patakinnas ja pannunaluset
Tyynyn tekoon

TAITEILIJA: Koruksi taipuu mikä vain

LEMMIKIT: Lauman jäsen

LUONTO: Vedenalaiset vampyyrit

MATKALLA: Aurinkoinen ja kaunis pyöräilysaari

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.9. ja Maatilan Pellervo 2.9.2010.



Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.


Kumina


Kumina (Carum carvi) on kaksivuotinen sarjakukkaisheimoon kuuluva maustekasvi, joka kasvaa meillä luonnonvaraisena, ei täysin alkuperäisenä, mutta jo varhain ihmisen mukana kulkeutuneena.
Kumina kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja porkkanan muotoisen juuren, jonka turvin se talvehtii. Toisena vuonna ilmestyy 80–100-senttinen kukkavarsi ja siihen sarjamaisia valkoisia kukintoja.
Porkkanan lehtiä muistuttavat lehdet ovat kapealiuskaiset ja vaaleanvihreät. Siemenet ovat kasvitieteellisesti lohkohedelmiä. Ne ovat tummanruskeita, 3–6 millin pituisia ja sukkulamaisia.
Kuminaa viljellään lähes kaikissa maailman maissa sen aromipitoisten, eteerisiä öljyjä sisältävien siementen takia. Ominaisen maun sille antavat karvoni ja limoneeni. Pohjolan pitkät kesäpäivät nostavat siementen öljypitoisuutta.
Suomessa kuminaa viljellään yli 20 000 hehtaarilla aina Oulun korkeudelle asti. Kumina on myös erinomainen välikasvi, sillä sen paksut ja pitkät juuret muokkaavat savi- ja hiesumaan syvältä ja parantavat maan mururakennetta.
Kylvöaika on joustava. Koska kumina ei tuota satoa ensimmäisenä vuonna, sitä voidaan kylvää toukokuun alusta aina juhannukseen saakka, kunhan maa on riittävän kosteaa.
Puinti ajoittuu heinä-elokuun vaihteeseen, kun kasvusto on tummanruskeaa. Ajoitus on haastavaa, sillä kuminan tuleentuminen on epätasaista ja siemenet varisevat helposti. Satotasot vaihtelevat sääolojen mukaan 1 000–2 000 kiloon hehtaarilta.
Kuminan siemeniä käytetään mausteena monissa elintarvikkeissa, kuten leivissä, juustoissa, makkaroissa, etikkasäilykkeissä ja alkoholijuomissa, esimerkiksi akvaviitissa. Aikaisin keväällä kerätyt lehdet sopivat salaatteihin ja keittoihin. Myös kuminan juurta voi syödä raakana tai paistettuna. Se on parhaimmillaan keväällä tai myöhään syksyllä. Jauhettu juuri sopii myös jauhojen jatkeeksi leivonnassa ja puuroissa.
Siemeniä on käytetty aikoinaan lääkkeinä muun muassa ilmavaivoihin, vilustumiseen, kouristuksiin sekä äidinmaidon erityksen lisäämiseen. Siemenistä tislattua öljyä on lisätty suuhygieniatuotteisiin, kuten hammastahnoihin ja suuvesiin. Lisäksi öljyt karkottavat hyönteisiä ja estävät erilaisten bakteerien ja sienien kasvua. Kuminassa on myös perunan itämistä ja perunaruttoa torjuvia aineita.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta