Kannen kuva:
Marja Seppälä

NUMERO 8 - 2013

Pääkirjoitus

Itsetuntoista väkeä

Kainuun merestä kala ja leipä

Kahville Kaivoon

Kesäkeidas Jänisselän rannalla

Kaupungin kauneuden näkijä

TERVEYS
Kiertue alkaa, herra Parkinson!
Psori ei vähällä päästä
Erilainen oppiminen ei ole häpeä

Kun kotikunta katosi

Haanpää/Salminen

PUUTARHA
Kuulaan aamun kuningattaret
Silmäniloa syötävistä
Makua vaikka millä mittarilla

RUOKA
Hyvää nyt ja myöhemmin

Kokkausta ja korpifilosofiaa

Sattuma puuttuu muuttoon

Ometan orsien alla

ILOKSI
Valoa elokuun iltoihin

KÄSITYÖT
Kullanmuruja kalliolla
Hieman hienostelua

Eetulta ei näkökulmaa puutu

Tämä on heinäveteläistä nyt

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 19.9. ja Maatilan Pellervo 5.9.2013.

Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Pääkirjoitus

Kieltä ja mieltä

Olin mukana Kodin Pellervon kahdella peräkkäisellä lukijamatkalla.

Ensimmäisen porukan kanssa viileissä oloissa taivasteltiin pohjoista ulottuvuutta, Vienanmerta, Arkangelia ja Murmanskia. Poikettiin myös Solovetskin luostarisaarelle, jonne 1920-luvulla itse Lenin-setä määräsi perustettavaksi ensimmäisen keskitysleirin poliittisille vangeille.

Toinen seurue suuntasi Pohjois-Italian helteeseen nauttimaan vuoristomaisemista ja oopperasta Veronan kaksi tuhatta vuotta vanhalla Arenalla. Saapasmaa on suurten talousvaikeuksien ja työttömyyden saartama, mutta enemmän italialaisia näytti kiinnostavan Englannin kuningashuoneen uuden jäsenen sukupuoli.

Kahden peräkkäisen viikon ja kahden kovin erilaisen matkan aikana mielessä pyörähteli elämän sattumanvaraisuus. Miten erilaisiin oloihin ihmiset syntyvätkään! Vaikka kaiken aikaa pysyttiin Euroopassa, olivat kohteiden luonnonolot, kulttuuri, politiikka – jopa ihmiset – tyystin toisistaan poikkeavia. Voisivatko Kuolan ja Apenniinien niemimaiden asukkaat ymmärtää toistensa elämää?

 

Reissuilla sain tavata 70 Kodin Pellervon lukijaa. Olimme kotoisin kuka mistäkin päin Suomea. Voi sitä vivahteikkuutta ja murteiden kirjoa! Puheenporina oli maukasta ja keskustelu vilkasta. Kielellisesti ajoitus oli mitä sopivin: noina päivinä tuli kuluneeksi 150 vuotta asetuksesta, joka virallisti Suomessa suomen kielen aseman ruotsin rinnalla. Somasti matkalaisten joukossa oli myös kaksikielisiä. Meiltä ei puuttunut ymmärrystä eikä ilmaisuvoimaa.

Yhdeksi puheenaiheeksi nousi paikannimien taivutus. Onko oikein sanoa Laukaalla vai Laukaassa, Lavialla vai Laviassa? Asuuko Kaustisella kaustislaisia, Virroilla virtolaisia? Entäs sitten Kalkkinen; Kalkkisessa vai Kalkkisissa? Sääntö on yksiselitteinen. Paikkakunnan oma käytäntö on oikein.

Pari päivää kotiutumiseni jälkeen kuuntelin MTV3:n uutisia. Nuorimies kertoi jotakin tapahtuneen Imatrassa! Oppisiko poika, jos pantaisiin tynnyrissä koskenlaskuun.

 

Ja kielen piiskaaminen jatkui. Luin Helesingin leherestä kulttuuritoimituksen esimiehen kolumnin. Kirjoittaja kavereineen oli joutunut savolaisella nakkikioskilla uhkatilanteeseen stadilaisen puheenpartensa vuoksi. Kolumnissaan hän kysyy, miksi helsinkiläisten pitäisi hävetä puhetapaansa ja vaatii slangille murteen asemaa. Tekstissä juvalaisia nimitetään böndeiksi.

Samaisen aviisin kulttuuritoimituksen entinen esimies kolumnoi taannoin maaseudun tylsyydestä. Ruoka oli huonoa ja joo joo hienot kirjastot, ei vois vähempää kiinnostaa.

Jaksaako joku vielä sylkyttää juopaa pääkaupungin ja muun maan välille? Ei, ei murrosiän jälkeen. Olen varma, että maailmalla matkustaneet ihmiset ymmärtävät olosuhteiden erilaisuutta. Ymmärtäminen ei käy aikuisen järjen päälle. Pojilla vain oli päässyt kynä tylsymään.

 

Anna-Liisa Huhtala-Fiskars