Kuva Henri Salenius
NUMERO 9
20.9.2007
Pääkirjoitus
Luonto työmaana: Metsän elävät kuvat
Sosiaalipolitiikka: Ikääntynyt omaishoitaja tuen tarpeessa
Asuminen: Mökki metsän keskellä
Kasvatus: Väärin ymmärretyt lapset
Puutarha: Vahvoin vedoin luonnon siveltimellä
Pihatöitä piisaa
Koulutus: Yliopistolla iso merkitys maakunnalle
Ilmiöt: Jylhää teatteria taivaan valoissa
Maaseudulle: Toteutettu haave
Sanan valta: Väkevää puhetta tarvitaan
Persoona: Mutkan matkassa
Luonto: Siistiä tietoa siilistä
Ruoka: Paisti maistuu
Taiteilija: Myllytalossa lasi helisee
Käsityöt: Ammuu, ammuuu
Raitatyynyt
Uudemman kerran
Vierailukohde: Vanhalle maatilalle uutta oppimaan
Maailmalla: Kotona Intiassa
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Elämäntilanteita
Koti maalla
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2007.
Iso Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Kiina ja globalisaatio
Viisi kuukautta pitkin poikin Kiinaa pisti ajattelemaan.
Sekä Kiinan kansantasavallasta että kaikkialta maailmasta alkunsa saavat rahavirrat vyöryvät kohti Kiinan itärannikkoa. Tähtitieteellisinä kyminä ne laskevat jo entuudestaan rikkaisiin miljoonakaupunkeihin. Kohta koko rannikko on yhtämittaista kimaltavaa nauhakaupunkia, jota modernit asuinalueet ja länsiyritysten ryppäät rytmittävät.
Miljoonakaupungeissa puhaltaa länsituuli. Se näkyy asumisessa ja pukeutumisessa, ja aivan erityisesti se näkyy ruokapöydässä, kotona ja ravintolassa. Ja koska näillä seuduilla asuu Kiinan vaurain väestö, siis miljardöörit, miljonäärit, rikkaat ja varakkaat sekä suurin osa ylemmästä keskiluokasta, on yhä useammalla varaa toteuttaa mielihalujaan.
On muodikasta syödä ulkona, joskaan ei missä tahansa. Hienostopaikkoihin mennään katsomaan ja näyttäytymään, niihin kokoonnutaan bisneslounaalle, jotta menestys ei jäisi arvailujen varaan. Nämä asiakkaat eivät koskaan kysy hintaa.
Toisaalla Kiinassa, etenkin läntisellä maaseudulla, satojen miljoonien on tyytyminen siihen mitä taalalla taikka parilla saa.
No, mitäpä tämä meno meille kuuluu?
Kyllä, kyllä se kuuluu, ja se tuntuu. Ei ole maailmassa kolkkaa, jossa Kiinan taloudellinen rynnistys ei jollakin tavalla vaikuttaisi. Ajatellaanpa vaikka ruokatottumuksia. Kansa, joka tuhannet vuodet on tullut toimeen pääasiassa kasvisravinnolla, on vaurastumisensa myötä muuttumassa lihansyöjäksi. Kun yhä useammat sadat miljoonat kiinalaiset yhä useammin haluavat lautaselleen sikaa, nautaa ja kanaa, se tuntuu koko maapallolla.
Kiina tarvitsee enemmän ja enemmän rehuviljaa. Se onkin joutunut kaapaisemaan omia, valtavia pahan päivän varastojaan, mutta ei takuulla päästä laarin pohjaa paistamaan. Kiinalla on varaa ostaa viljaa. Ja jo nyt läntinen maailma uikuttaa markkinahintojen nousun tähden, vaikka riihen rytke ei ole vielä edes alkanut. Kiina ei tietenkään ole ainoa vaikuttaja, mutta niin merkittävä se on, että vertaus maapallon viljavainioiden yllä surraavasta heinäsirkkapilvestä ei onnu.
Tulevaisuus saattaa olla kauhun paikka, ainakin kanaloissa. Ei ole mikään pikku päkistys, jos 1 300 miljoonaa kiinalaista eräänä aamuna haluaa eteensä kananmunan.
Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti:
