Kannen kuva: Comma
NUMERO 9
18.9.2008
Pääkirjoitus: Pipoista se alkoi
Rakennusperintö: Syyskuun päivänsankarit
Satavuotias: Helmi helmien joukossa
Talkoista asennetta: Vastaanottava kylä
Elämäntapa: Itselliset naiset
Lukijamatka
Arviointi: Kympin kansalainen
Elämänilo: Villiintynyttä iloa
Puutarha: Punaisen hehkua
Kasvi-harvinaisuudet: Lumoavat magnoliat ja muut erikoisuudet
Verot: Verokarhun ystävä
Peritty harrastus: Komiaa kuorolaulua
Ruoka: Herkutellaan leivoksilla
Läheltä ja tuoretta kouluihin
Paluumuuttajat: Kaipuu toi takaisin Kainuuseen
Palvontapaikka: Kivijumalista väkevin
Siirtolaisten jälkeläiset: Pikku-Suomi etsii juuriaan
Kodin Pellervon käsityöt: Orvokkeja ikkunassa
Heitä harmaa hartioille
Liikekannalla: Mopomies pärisyttää hyvän puolesta
Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Koti maalla
Oma lääkäri
Unto Uneksija
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.10. ja Maatilan Pellervo 2.10.
Iso Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Ihanat mangoliat ja muut sulostuttajat
Puutarhaharrastuksen kiehtovimpia muotoja on harvinaisten ja jopa arkojen lajien kasvattaminen. Suurta iloa antaa magnolian, syyssyrikän tai sinisateen saattaminen yli talven aina kevään lumoavaan kukintaan asti.
 Ruusumantelin somat kukat avautuvat ennen lehtien puhkeamista. Kuva Leena Nurmi |
Varsinkin pitemmälle ehtinyt puutarhaharrastaja etsii mielellään uusia ja erikoisia kasvilajeja ja -lajikkeita pihalleen. Ensimmäisten kukkien ilmestyminen palkitsee ruhtinaallisesti vaivannäön.
Monet harvinaisuudet ovat arkoja ja alttiita talven olosuhteille. Ehkäpä ilmastomuutoksesta seuraa jotakin hyvää: tulevaisuudessa voimme kenties kasvattaa pihoillamme persikoita, aprikooseja ja appelsiineja sekä ihailla magnolioiden ja sinisateen upeaa kukintaa. Muutama viime talvi on ainakin Etelä-Suomessa ollut kovin leuto. Jo nyt voi puutarhoissa nähdä monia eksoottisia lajeja, jotka tulevaisuudessa saattavat pärjätä ilman talvisuojauksia.
Arat kasvit kannattaa kuitenkin vielä istuttaa puutarhan lämpimimpiin, suojaisimpiin paikkoihin kuohkeaan ja läpäisevään maahan. Alkuvuosina taimet on Etelä-Suomessakin hyvä suojata. Pohjoisempana arat lajit kannattaa istuttaa ruukkuihin ja talvettaa sisätiloissa.
Magnoliasta syyssyrikkään
Magnolia omalla pihalla on monen puutarhaharrastajan unelma. Upeat puut suurin valkoisin tai vaaleanpunaiseen vivahtavin kukin ihastuttavat lämpimämmissä maissa. Kaukoidästä kotoisin oleva pensasmagnolia Magnolia sieboldii on meillä kestävin, se menestyy vyöhykkeillä I–II. Kesäkuussa avautuvat valkoiset kukat ovat 8–9 senttiä leveitä ja tuoksuvia. Kukkiin antavat lisäväriä vaalean- tai tummanpunaiset heteet sekä aluksi keltainen, myöhemmin punertuva emiö. Selvästi arempi on tähtimagnolia Magnolia stellata. Se kukkii lummetta muistuttavin kukin aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista.
Myös Japanista kotoisin oleva puhtaanvalkokukkainen japaninmagnolia Magnolia kobus kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. Japaninmagnolia on menestynyt meillä Helsingissä ja Mustilan arboretumissa, mutta pahoina pakkastalvina se on Helsingissäkin vaurioitunut.
Syyssyrikkä eli syyssyreeni Buddleja davidii kukkii heinäkuun loppupuolelta syksyn pakkasiin asti. Sen pitkät ja kapeat, nuokkuvat kukinnot keräävät perhosia runsain määrin. Kukintojen väri vaihtelee punaisesta lähes siniseen ja valkoiseen. Pensas on melko talvenarka, ja se vaatii talvisuojauksen hyvälläkin kasvupaikalla. Leutoina talvina pensas pärjää ilman suojausta paksun lumikerroksen turvin.
Syrikän versot on paras leikata jo syksyllä mataliksi, jolloin se on helpompi peitellä. Kasvi kukkii saman vuoden versoilla, joten leikkaus ei vie seuraavan vuoden kukintaa.
Sinisadetta ja sulkamusteseljaa
Sinisade Wisteria sinensis lienee komeimpia köynnöksiä, joita meillä voi kasvattaa. Sen vaaleanliilat kukat sijaitsevat suurissa riippuvissa tertuissa, joita on yleensä runsaasti. Meillä on myynnissä Keski-Euroopassa viljeltyjä lajikkeita, jotka on lisätty varttamalla. Kukat voivat olla kerrannaisia ja väriltään myös valkoisia.
Sinisade viihtyy runsasmultaisessa ja ravinteikkaassa maassa aurinkoisella tai puolivarjoisella suojaisella paikalla. Kasvualusta kannattaa kalkita, sillä köynnös pitää emäksisestä maasta. Kasvusto on parasta irrottaa säleiköstä syksyllä ja peittää hyvin talveksi kuivilla lehdillä, havuilla tai pakkaspeitteellä myös Etelä-Suomessa.
Varmimmin sinisade menestyy talven yli viileässä viherhuoneessa tai muussa viileässä paikassa ruukkuun istutettuna. Keväällä köynnöstä leikataan voimakkaasti, jotta se muodostaa runsaasti kukkaterttuja.
Seljat ovat nopeakasvuisia, reheviä suojapensaita. Tutuin meillä on lintujen mukana luontoonkin levinnyt terttuselja Sambucus racemosa, jota suotta hyljeksitään roskapensaana. Etelä-Suomessa menestyvän mustaseljan Sambucus nigra mustista marjoista voi valmistaa mehua ja viiniä.
Keski-Euroopassa mustaseljasta on kymmeniä eri lajikkeita, joista meillä kasvatetaan ainoastaan liuskalehtistä sulkamustaseljaa Sambucus nigra ’Laciniata’. Sen heinäkuussa avautuvat valkoiset kukinnot ovat yhtä suuret ja kauniit kuin mustaseljalla. Molemmat mustaseljat menestyvät I–II-vyöhykkeillä.
Ruusumanteleita ja pikkuvaahteroita
Ruusumanteli Prunus triloba kuuluu samaan sukuun kuin tuomet, kirsikat ja luumut. Se on kuitenkin edellisiä arempi ja sitä voi kasvattaa vain Etelä-Suomessa pensasmaisena suotuisilla kasvupaikoilla. Ruusunpunaisten ja kerrannaiskukkaisten ruusumantelien toukokuinen kukinta ennen lehtien puhkeamista on tavattoman kaunis.
Ruusumanteli istutetaan aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan kalkittuun, runsaaseen ja ravinteikkaaseen multaan. Versoja kannattaa typistää voimakkaasti varhain kevättalvella, sillä uudet versot kukkivat runsaimmin. Ruusumanteli on vartettu yleensä luumun perusrunkoon, joten tyveltä työntyvät villiversot on poistettava.
Japanilaisen puutarhan innoittamina Suomessakin istutetaan pihoille Keski-Euroopassa suosittuja japaninvaahteroiden Acer palmatumin värikäs- ja liuskalehtisiä lajikkeita. Halutuin lienee punalehtinen ’Atropurpureum’-lajike. Taimimyymälästä saattaa löytyä myös muita pienikasvuisia vaahteroita, kuten hokkaidonvaahtera Acer japonicum ja kultavaahtera Acer shirasawanum ’Aureum’.
Metrin parin korkuisiksi kasvavat lajikkeet menestyvät Suomessa etelärannikolla. Kylminä ja lumettomina talvina oksat usein paleltuvat, mutta pensas versoo joka kevät uudestaan. Japaninvaahteroita voikin kasvattaa hyvin perennatarhassa. Pienikokoisena se viihtyy myös isossa ruukussa, joka viedään talveksi kellariin tai kaivetaan syksyllä maahan.
Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:
