Kannen kuva: Comma
NUMERO 9
18.9.2008
Pääkirjoitus: Pipoista se alkoi
Rakennusperintö: Syyskuun päivänsankarit
Satavuotias: Helmi helmien joukossa
Talkoista asennetta: Vastaanottava kylä
Elämäntapa: Itselliset naiset
Lukijamatka
Arviointi: Kympin kansalainen
Elämänilo: Villiintynyttä iloa
Puutarha: Punaisen hehkua
Kasvi-harvinaisuudet: Lumoavat magnoliat ja muut erikoisuudet
Verot: Verokarhun ystävä
Peritty harrastus: Komiaa kuorolaulua
Ruoka: Herkutellaan leivoksilla
Läheltä ja tuoretta kouluihin
Paluumuuttajat: Kaipuu toi takaisin Kainuuseen
Palvontapaikka: Kivijumalista väkevin
Siirtolaisten jälkeläiset: Pikku-Suomi etsii juuriaan
Kodin Pellervon käsityöt: Orvokkeja ikkunassa
Heitä harmaa hartioille
Liikekannalla: Mopomies pärisyttää hyvän puolesta
Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Koti maalla
Oma lääkäri
Unto Uneksija
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.10. ja Maatilan Pellervo 2.10.
Iso Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Yrittäjyyden monet muodot
Kävin ensimmäistä kertaa Turkissa. Siellä järjestettiin yleislääketieteen maailmanlaajuinen koulutustapahtuma. Niitä kutsutaan joskus symposiumeiksi. Sana juontaa alkunsa kreikan kielestä, kantasana sympotein tarkoittaa yhdessä juomista. Merkillinen yhteensattuma.
Turkki on mielenkiintoinen maa. Minulle jäi mieleen se, että poliisi näyttää olevan yleisin ammatti, puhtaanapitolaitoksen edustaja harvinaisin; heitä näin vain yhden. Konferenssissa oli tavan mukaan paljon luentoja; itse keskityin ihmiseen vaikuttamisen keinoihin ja opinkin jotain.
Enemmän opin kuitenkin Istanbulin katuelämästä kollegoitteni kautta.
Tapasin matkalla työtoverin, joka asui toisessa hotellissa. Kun illalla vierailin hänen luonaan, huomasin hotellin ulkopuolella noin 12-vuotiaan pojan. Sain kuulla, että hän tuli siihen aamulla ja istui paikallaan vielä, kun kollegani illalla saapui takaisin hotelliin. Poika säälitti häntä kovasti ja mietimme, miten ankaraa saattoi nuoren ihmisen elämä olla. Pojalla oli edessään Mikki Hiiren kuvilla varustettu vaaka, jolla hän toteutti turkkilaista kansanterveystyötä punnitsemalla ohikulkijoita vapaaehtoista maksua vastaan.
Mietimme miten lohduton hänen kotinsa taloudellinen tila saattoi olla ja mihin mahtaakaan päätyä ihminen, jonka pitäisi istua koulussa. Lähes liikutuimme puheistamme. Monia kieliä osaava ja myös turkkia opiskellut toverini päätti lähtiessään jututtaa poikaa ja antaa hänelle normaalia isomman punnitsemismaksun.
Myöhemmin sain kuulla, että Turkissa koulun kesäloma ei ollut vielä päättynyt. Poika vuorotteli veljensä kanssa punnitsemassa ihmisiä ansaitakseen hiukan ylimääräistä. Yhtäkkiä kaikki surkeus muuttuikin arvioksi aloitekykyisestä ja luovasta nuoresta miehestä, joka saattaa jonain päivänä olla varakas liikemies.
Asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät eivätkä välttämättä etenkään sellaisia, millaisina ne halutaan nähdä.
Minulle tuli myös tunne, että Istanbulissa toimii toisenkinlainen katujen kauppaoppilaitos. Se muistuttaa romaanissa Oliver Twist Lontoon slummeissa toiminutta taskuvarkaiden vastaavaa ahjoa. Sitä veti karismaattinen Fagin, joka opetti katupojille ”kikkoja”. Turkkilaiset menetelmät ovat kuitenkin sellaisia, joihin poliisi ei voi puuttua. Seuraavassa muutama esimerkki.
Samainen tuttuni törmäsi kadulla kirjoja myyvään katukauppiaaseen. Harjoittaakseen kielitaitoaan hän jutteli pitempään ja lopulta katukauppias haluasi lahjoittaa hänelle kirjan, ei maksa mitään. Juttelun jälkeen kollega oli poistumassa, kun katukauppias kertoi, että hänen pienen poikansa silmät ovat harmaakaihin runtelemat ja rahaa tarvitaan yksityiseen silmäleikkaukseen. Voisiko hän saada vastalahjan?
Kaverini vaivaantui ja halusi antaa lahjan takaisin, mutta se ei missään tapauksessa käynyt. Se ei ollut kauppiaan periaatteiden mukaista. Pitkän ja kiusallisen keskustelun jälkeen mies suostui ottamaan kirjasta maksun, joka vastasi kirjan kauppahintaa. Kaverini sai tarpeettoman lahjan.
Toinen episodi. Kaksi kollegaani kulki Istanbulin kadulla. Heidän edellään käveli kengänkiillottaja, jolta putosi harja. Toinen tutuistani riensi nostamaan sen. Kiitollisen oloinen ammatinharjoittaja halusi ehdottomasti kiillottaa hänen kenkänsä. Tokihan se kävi päinsä, tällainen kiitos otetaan vastaan. Noustuaan kengät kiiltävinä kollega koki yllätyksen. Lasku oli 35 liiraa, se vastaa noin 23 euroa. Turkissa tällainen hinta on pöyristyttävää kiskomista. Rahaa tarvittiin hänen harmaakaihista sokeutuneen pienen poikansa yksityiseen leikkaukseen. Kiusaantunut kaverini antoi lopulta 15 liiraa ja joutui sietämään hihassa roikkuvaa ja melkein uhkaavasti käyttäytyvää miestä usean sadan metrin matkan.
Kun he lopulta pääsivät miehestä eroon ilmestyi jostain heidän eteensä toinen kengänkiillottaja, jolta myös putosi harja. Hyvin jouti putoamaan.
Teksti: Leif Lindberg
Sähköposti:
