Ilkka Sténin ja tyttärentytär Pulmu Mattilan kuvasi Antti Saraja.

NUMERO 9
17.9.2009

PÄÄKIRJOITUS

LUKIJAMATKA: Uusi vuosi Tonavan rannalla

SUOMI: Ikin oma

NÄIN MEILLÄ: Alvettulan ilo

SAAMENMAA: Sano se saameksi

JUURILLE: Olemisen taitoa oppimassa

HARRASTUS: Vaarin ja Pulmun lintutorni

VAIHEIKAS TAIVAL: Helinän elämänhelmet

PUUTARHA: Puutarhan syyspuuhat

RAKENNUS: Talo tuli takaisin sukuun

KIERRÄTYS: Salaiset aarteet

TERVEYS:
Ei mikään elämän loppu
Ihminen on luotu liikkumaan

RUOKA: Syksyn kylläinen anti

KÄSITYÖT:
Ruutu ruudun päälle
Lyylin Kahviliina
Lanka lämmittää
Vauvalle liivi ja tossut

YRITTÄJÄT: Aina soi

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 15.10. ja Maatilan Pellervo 1.10.2009.

Iso  Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.

Ihmisen oikeudet

Kuntalaisen kannattaa katsoa tarkkaan, mitä päättäjät puuhaavat.
Lääninhallitusten selvityksistä kävi ilmi, että vanhusten hoito Suomessa on sekalaista ja joissakin kunnissa suorastaan surkeaa. Asiaa uutisoitiin laajasti, mutta kyse ei oikeasti ole uutisesta. Kyse on vanhan kertauksesta.
Vanhusten hoidon kirjavuudesta, puutteista, laiminlyönneistä, jopa heitteillejätöistä on puhuttu jo parikymmentä vuotta. Miten muutoin vanhukset olisivat roikkuneet vaaliteemana kaudesta toiseen?
Lähes jokainen meistä aikuisikäisistä on nähnyt, miten vanhuksia terveyskeskusten vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa kohdellaan. Olemme nähneet hyviä hoitajia ja osaavia lääkäreitä, mutta valitettavasti myös niitä toisia.
On kyse oikeudesta olla ihminen hautaan asti, pitäähän meidän kunnioittaa liito-oraviakin.
Avuttoman, toisten armoilla olevan ihmisen hampaaton huuto on läpitunkeva, järkyttävä.
Levottomat vanhukset pannaan häkkiin, laitasänkyyn, sidotaan lepositeisiin, lääkitään muistamattomiksi, helppohoitoisiksi nyyteiksi.
Henkilökuntaa on usein aivan liian vähän, ja osa siitäkään ei ymmärrä vanhaksi tulemisesta ja vanhana olemisesta mitään. Lääkärien koulutuksessa geriatrialla ei ole juuri minkäänlaista painoarvoa; vain ani harva on vanhenemisen asiantuntija. Kuinka moni lääkäri mahtaa edes olla kiinnostunut ihmisen elämänkaaren häntäpäästä?
Ne kuntien päättäjät, joita vain raha puhuttelee, voisivat ynnätä menoja vaikkapa siltä pohjalta, että joka kolmas vanhuksen kompurointi ja loukkaantuminen on seuraus lääkehaitoista. Lonkkamurtumien hoitaminen on kallista.
Ulkoministeri pestasi valtuuskunnan kirkastamaan Suomi-kuvaa, maabrändiä. Siteeraan akateemikko Paavo Haavikkoa: ”Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse”.
Kun valtuuskunnassa aikuiset ihmiset näpertelevät keisarille uusia vaatteita, lojuu terveyskeskuksen vuodeosaston ja vanhainkodin, jopa oman kodin sängynpohjalla lääketokkurainen mytty. Hänen harvoin vaihdettavissa vaipoissaan lilluu poliittisten päätösten summa.
Tässä on Suomi-kuva.
Sitä ei kirkasteta millään muulla kuin korvamerkityllä rahalla ja vanhuslailla.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: