Ilkka Sténin ja tyttärentytär Pulmu Mattilan kuvasi Antti Saraja.
NUMERO 9
17.9.2009
PÄÄKIRJOITUS
LUKIJAMATKA: Uusi vuosi Tonavan rannalla
SUOMI: Ikin oma
NÄIN MEILLÄ: Alvettulan ilo
SAAMENMAA: Sano se saameksi
JUURILLE: Olemisen taitoa oppimassa
HARRASTUS: Vaarin ja Pulmun lintutorni
VAIHEIKAS TAIVAL: Helinän elämänhelmet
PUUTARHA: Puutarhan syyspuuhat
RAKENNUS: Talo tuli takaisin sukuun
KIERRÄTYS: Salaiset aarteet
TERVEYS:
Ei mikään elämän loppu
Ihminen on luotu liikkumaan
RUOKA: Syksyn kylläinen anti
KÄSITYÖT:
Ruutu ruudun päälle
Lyylin Kahviliina
Lanka lämmittää
Vauvalle liivi ja tossut
YRITTÄJÄT: Aina soi
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 15.10. ja Maatilan Pellervo 1.10.2009.
Iso Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Puutarhan syyspuuhat
Aurinkoisina syyspäivinä kasvukauden viimeiset puutarhatyöt ovat yhtä juhlaa. Satoa saadaan pakkasiin asti ja uusia kasveja voi istuttaa vielä pitkään.
Kellariin varastoitavat juurekset nostetaan mahdollisimman myöhään ja varovasti. Juuresten kuori vahvistuu, mitä pitemmälle syksyyn ne saavat olla maassa. Kellarissa säilyvät parhaiten ehytkuoriset ja kolhiintumattomat kasvikset.
Varastoon ei kannata viedä tuholaisten nakertamia tuloksia, sillä varastotaudit iskevät helposti vioituskohtiin. Tällainen sato kannattaa käyttää ensimmäisenä tai säilöä pakastaen.
Aurinkoinen päivä on paras sadonkorjuuseen. Kasvikset saavat kuivahtaa ennen kellariin siirtoa. Pakkasyön jälkeen odotetaan niin kauan, että jäätyneet kasvikset ovat sulaneet ja saaneet takaisin nestejännityksensä. Myöhäissyksyllä korjattavat kestävät useita asteita pakkasta vielä maassa olleessaan. Myös puussa olevat talviomenat kestävät muutaman asteen pakkasen, kunhan ne poimitaan sulaneina.
Viimeisimpinä otetaan talteen purjo, lehtikaali, palsternakka ja maa-artisokka. Ruusukaalin makua pikku pakkanen vain parantaa. Persiljan voi ennen maan jäätymistä ottaa ruukkuun, ikkunalaudalla se saa jatkaa satoaan. Marjatarhan viimeisinä poimitaan marja-aroniat ja ruusukvittenin keltaisiksi muuttuneet hedelmät.
Kompostiin
Muumiotauti kuriinMuumiotauti on hedelmätarhan ikävä vaiva, ja se pilaa niin omena-, päärynä- kuin luumusatoa. Tauti, joka ruskettaa ja mädättää hedelmät käyttökelvottomiksi, on mikrosienen itiöiden aiheuttama, ja se leviää tuulen mukana hedelmän kuoreen tulleiden reikien kautta.Sieni talvehtii pudonneissa omenissa ja lehdissä. Kotipuutarhassa tautia torjutaan hävittämällä mädät omenat ja polttamalla varisseet lehdet. Lehtikompostiin niitä ei viedä. Muumiotautia voi torjua myös urealla. Siitä valmistetaan liuos, jota ruiskutetaan sadonkorjuun jälkeen maahan pudonneille hedelmäpuiden lehdille. Runsastyppinen urea nopeuttaa lehtien lahoamista, joten taudin kasvualusta ja tauti häviävät. Ureaa sisältävät muun muassa Bernerin puutarhakäyttöön tarkoitetut ureahelmet, joita voi sekoittaa hitaasti toimivaan kompostiinkin vauhdittamaan toimintaa. |
Puutarhassa syntyy paljon kompostoitavaa: haravoituja lehtiä, vihannesten naatteja, kuolleita kesäkukkia. Pelkkä kasvikomposti on helppo koota joko kehikkoon tai kumpareeksi latomalla kerroksittain puiden lehtiä, kasvinosia sekä pieniä risuja tai haketta ilmavuuden parantamiseksi. Keittiöjätteitä varten tarvitaan kunnon kompostori, jonne jyrsijät eivät pääse.
Täyttyvä kompostori kannattaa tyhjentää ennen pakkasia tavalliseen kompostikehikkoon jatkokypsymistä varten. Tyhjennettyyn säiliöön mahtuvat paremmin talven aikana kertyvät talous- ja muut jätteet, vaikka sisällys jäätyisikin.
Haravoimaan
Lehtien haravointi kuuluu puutarhan mukavimpiin hommiin, ainakin useimpien mielestä. Lehdet ovat mitä hyödyllisintä maanparannusainesta. Jos ei halua haravoida, lehdet voi silputa ruohonleikkurilla, sillä se nopeuttaa lahoamista ja elvyttää nurmikon pieneliöstön toimintaa.
Kovin paksu lehtikerros on parasta haravoida pois, sillä tiiviin peiton alla nurmikko kärsii herkästi talvituhosienten aiheuttamista vaurioista ja paljastuu keväällä lehtimassan alta kuolleena.
Lehdet voi kompostoida muun puutarhajätteen kanssa avokompostissa, pienen määrän voi kääntää kasvimaalle maatumaan. Kuivin aines kootaan pussiin tai veden pitävään muovisaaviin kompostorin kuivikkeeksi.
Syysistutukset
Syksy on erinomaista puutarhan perustamisaikaa. Monia kasveja voi istuttaa yhtä hyvin kasvukauden lopussa kuin alussa, astiataimia koko kasvukauden. Kosteat yöt ja sateet edistävät juurtumista sekä taimien sopeutumista uuteen paikkaan. Etelä-Suomessa lähes kaikkia kasvilajeja voi istuttaa syksyllä, kestävimpiä aina maan routaantumiseen asti. Arat kasvit kuten jaloruusut ja -kärhöt istutetaan mieluiten keväällä.
Jos taimet vaativat istutusleikkauksen, se tehdään vasta seuraavana keväänä. Syysistutusten tyvelle kasataan pieni kumpare, jotta liika sadevesi valuu varmasti pois eikä tyvialue jäädy.
Uuden nurmikon perustaminen onnistuu hyvin syyskesällä. Siemenet ehtivät itää ja kasvaa riittävän vahvoiksi, kun ne kylvetään elokuun puolivälin ja syyskuun lopun välisenä aikana. Kylvää voi myös niin myöhään, etteivät siemenet idä, vaan jäävät odottamaan kevättä.
Kukkasipulit
Syksyllä kannattaa istuttaa kukkasipuleita runsaasti eri puolille puutarhaa. Keväinen loisto palkitsee ruhtinaallisesti ahkeran istuttajan. Sipulit pannaan maahan syys-lokakuussa, usein jopa marras-joulukuun istutukset onnistuvat.
Ennen talvea sipulien ja mukuloiden on ehdittävä juurtua. Ihanteellinen maan lämpötila on hivenen alle +10 astetta. Ensimmäisinä istutetaan arat lajit, kuten keisarinpikarililjat, hyasintit ja narsissit. Jos talvi uhkaa tulla aikaisin, peitellään istutukset lehdillä, turpeella tai havuilla, niiden alla maa pysyy sulana pitempään ja sipulit ehtivät juurtua.
Sopivan lämpötilan lisäksi kosteus on juurtumiselle tärkeää. Kuiva kasvualusta kuten räystäiden alustat pitää kastella. Samalla voi pintamultaan ripotella pitkävaikutteista lannoitetta, jonka sipulit hyödyntävät seuraavana keväänä. Ensimmäisenä vuonna kukinta syntyy vararavinnon turvin. Useamman vuoden menestystä varten tarvitaan lisäravinteita, jotta kasvit myös jaksavat kasvattaa sivusipuleita. Ihanteellinen paikka on multava, hiekkapitoinen ja vettä läpäisevä.
Talvisuojaksi
Myyrien varalta kannattaa ainakin hedelmäpuiden rungot suojata runkosuojilla tai halkaistuilla salaojaputkilla. Runkosuoja on asennettava hiukan mullan sisälle, sillä myyrät onnistuvat jyrsimään kuorta pienestäkin raosta.
Jänisten ja rusakoiden vahinkoja torjutaan verkolla. Runsaslumisilla alueilla sen on syytä olla melko korkea, etteivät puput hypi verkon yli hedelmätarhaan.
Jaloruusujen ja muiden arkojen kasvien juurille kasataan turvetta tai syksyn lehtiä. Varsinainen talvisuoja asetetaan paikoilleen vasta kunnon pakkasten tultua. Liian lämpimällä ja kostealla säällä kasvit saavat katekankaan tai havujen alla helposti tauteja: talvisuojauksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:
