Kannen kuva Ulla-Maija Hänninen ja Marita Suontausta

NUMERO 9
16.9.2010

PÄÄKIRJOITUS

SUOMI: Katso kaunista Karjalaa!

KYLÄ: Hokassa, vaan ei hukassa

KOULU: Kiusaaminen tekee kipeää

OPINTOTUKI: Nolla euroa

HENKILÖ: Mahtava Wera

LÄHIRUOKA: Läheltä - vai sittenkin kaukaa

METSÄ: Metsätalouden väsymätön kriitikko

YHTEISKUNTA: Työttömille töitä talkoilla

ASUMINEN: Maalaistalosta keltainen kartano

PERINTEET: Elettiin sitä ennenkin

SURU: Väistämätön on kohdattava

PUUTARHA:
Hillityn villitty
Härkäpapu
Syksyn ilon antaja
Marjasadon myöhäiset
Komeasti kukkiva
Muumio puussa

RUOKA: Makuja maakunnista

HARRASTUS: Keittiön gentlemannit

KÄSITYÖT:
Raikkaat räsymatot
Ryijykin syntyy räsyistä
Koukkua koppa!

HUVIELÄMÄ: Viimeinen valssi

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Elämäntilanteita
Koti maalla
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja
Pikkupojan elämää

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 14.10. ja Maatilan Pellervo 1.10.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Syötävä: Härkäpapu

Ensimmäinen maininta Suomessa härkäpavusta eli talonpoikaispavusta (Vicia faba) löytyy vuodelta 1234. Tuolloin Maunu Tavast Ladonlukko määräsi härkäpavun viljelystä maksettavaksi kymmenyksen kirkolle.

Kasvi tuli Suomeen luultavasti munkkien mukana Etelä-Euroopasta. Varhaisimmat arkeologiset löydöt osoittavatkin, että härkäpapua on viljelty laajasti Etelä-Euroopassa ja Itä-Aasiassa jo kivikaudella.
Pohjois-Savossa härkäpapua kasvatettiin vielä 1800-luvulla, vaikka herne olikin vienyt jo yleisesti viljelyalaa. Härkäpavun viljely tyrehtyi lähes kokonaan Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla.
Härkäpapu on tukevavartinen ja kärhetön palkokasvi, eikä se hevin lakoonnu. Siementen koko vaihtelee pienistä pyöreistä suuriin ja litteisiin ja väri valkoisesta punaisen kautta mustaan.
Suomen ensimmäinen härkäpapulajike on vuonna 1977 lajikeluetteloon tullut Mikko. Se on jalostettu parikkalalaisesta maatiaiskannasta. Muita lajikkeitamme ovat muun muassa Ukko, Kontu ja Auroora.
Maailman suurimmat härkäpavun tuottajat ovat Kiina ja Egypti. Suomen hehtaarisadot ovat nykyään suurimmillaan 3 000 kg/ha, josta valtaosa on luomua.
Pitkän kasvukauden tarvitseva härkäpapu voidaan kylvää aikaisin keväällä, sillä kasvi ei ole kylmänarka. Härkäpapu viihtyy parhaiten savi-, hietasavi- ja hietamailla ensimmäisellä viljelyvyöhykkeellä. Kasvi on juurinystyröidensä vuoksi lähes omavarainen typensitoja, mitä kannattaakin käyttää hyödyksi viljelykierrossa. Härkäpapua suositellaan viljeltävän myös sen maata parantavan vaikutuksensa ansiosta.
Suomessa härkäpapua käytetään pääasiassa sikojen ja lehmien valkuaisrehuksi, etenkin luomutuotannossa. Tuontisoijan korvaajaksi havitellun härkäpavun viljelyalan laajeneminen onnistuisi helpommin, jos kasvuaikaa saataisiin lyhyemmäksi. Helsingin yliopistolla onkin meneillään tutkimus syyslajikkeista ja viljelyn aikaistamisesta.
Härkäpapu kuuluu korkean proteiinipitoisuutensa vuoksi monissa Aasian ja Välimeren maissa yhä perusruokavalioon. Ihmisravinnoksi sopivat parhaiten valkokukkaiset lajikkeet, joiden siemenkuori on ohuempi ja vähemmän tanniinipitoinen kuin kirjavakukkaisilla.
Kypsät siemenet korjataan, kun kasvusto on mustunut ja lehdet tippuvat. Kuivatuista siemenistä voi valmistaa eteläkarjalaista perinneruokaa papurokkaa. Siemeniä liotetaan kahdeksan tuntia ennen kypsentämistä ja keitetään noin 1,5 tuntia. Härkäpavusta voi käyttää myös kypsymättömät siemenet ja nuoret palot, joita voi kasvattaa myös ulkomaisista lajikkeista.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: