Kannen kuva: Paula Myöhänen.

NUMERO 9
15.9.2011

PÄÄKIRJOITUS

SUOMESSA OSATAAN:
Taimet sun tarhassas
Tahtonainen kehitti myslibisneksen

ENERGIA: Kosken voimien kesyttäjä

YHTEISVOIMIN: Ihmisten kokoinen kylätalo

TOIMEENTULO: Päivä kerrallaan

TERVEHDYKSET: Lapsuus muistokirjan lehdillä

PAREMPI ELÄMÄ: Kotona Iltalassa

EVAKKOTIE: Kotoisin Koiviston saaresta

TAITEILIJA: Kädessä kukkia tai kynä

RAKENNUS: Historian perintöä Hartolasta

PUUTARHA:
Rauhan ja levon lehdossa
Katkerot
Harvoin tarjolla

LUONNONVARAT: Haperoita, tohtori Ruotsalainen

TEKEMISEN MEININKI: Talo täynnä käsityön iloa

KÄSITYÖT:
Sinisen syleilyyn
Parhaat pöydälle
Lämmintä langoilla

RUOKA: Syyssäiden sopat

KAUNIIN NÄKIJÄ: Pihapuorin aarreaitta

JÄRKEILYÄ: Ei mitään hörhösektoria

AMMATTI: Suutariksi oppii kantapään kautta

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 13.10. ja Maatilan Pellervo 30.9.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kaikki vaan yhteen

Nainen, poliisi ja taksi, ei niitä koskaan tarvitessa nää, lauloi näyttelijä Leo Jokela Vexi Salmen sanoin. Kuulosti hauskalta, ja uskokaapa huviksenne: säkeellä on tekemistä kuntaliitosten kanssa.
Vuonna 2006 Suomessa oli 431 kuntaa, nyt niitä on 336, siis 105 vähemmän.
No entä sitten? Järkihän sanoo, että parempaan päin ollaan menossa, kun pieni köyhä nai ison rikkaan. Karsitaan päällekkäisyyksiä, tehostetaan toimintaa, säästetään rahaa. Jos pieni köyhä ei omaa etuaan ymmärrä, kyllä virkamiehet sen sille käppyröillään vääntävät.
Oletushan on, että iso on rikas, mutta Suomessa on lukuisa joukko pieniä, hyvin taloutensa hoitavia kuntia, joita ei yhtään huvita lahjoittaa kirstunsa sisältöä itsensä velkaiseksi hassanneelle naapurille.

Kun valtakunnallisella tasolla käsitellään kuntaliitoksia, puhutaan aina vain rahasta, vaikka numeroviidakko kuhisee alkuasukkaita. Muutama päivä sitten uutisissa oikein kartalta viisattiin seutuja, joiden asukkaat eivät kiinnosta ketään. ”Näillä seuduilla asuu enimmäkseen vain vanhoja ihmisiä”, todettiin. Mahtaa olla kauheaa, nimittäin nähdä itsensä siinä kartalla, aivan sen valkoisen läiskän laidalla, sen jota juuri nyt karttakepillä naputetaan. Kauheaa on kuulla, ettei kiinnosta ketään eikä kuulu mihinkään, vaikka on raskaan elämäntyön tehnyt, lapsensa kouluttanut ja lähettänyt ne kasvukeskuksia palvelemaan.
Paljon ei julkisuudessa ole pohdittu ihmisiä, joita liitokset koskevat. Eipä toisaalta ole pohdittu liitosalueiden erilaisuuttakaan. Syrjäisten lisäksi on myös seutuja, joille monet mieluusti vetäytyisivät viettämään vähemmän ruuhkaista elämää ja kasvattamaan lapsiaan tolkun maailmaan.

Valtakunnantason poliittiset jorinat suututtavat, kun jopa perustuslakiin hakattujen oikeuksien jakelua aletaan rajoittaa asuinpaikan mukaan. Missä ei alueellista vetovoimaa ja kasvukeskusta ole, sieltä viedään postit ja pankit, lopetetaan koulut, rullataan raiteet, mutta jätetään tiet, koska ne ovat jo rapautuneet kulkukelvottomiksi.
Tilalle luvataan laajakaistaa, tietä taivaaseen. Kaistan käyttöhän on taattu kaikille kansalaiselle asuinpaikasta riippumatta. Yhteydet vain eivät likikään pelaa. Ja voiko joku kuvitella, että kaikki suomalaiset hoitaisivat asiansa lähes tai peräti yksinomaan internetissä?
Kun säästöjen nimissä monen kunnan palvelut yhdistetään, ei laitamaiden asukkaille paljon jää. Heidän kannattaakin sopia jo kuukausia etukäteen ambulanssin tai vaikkapa virkavallan avun tarpeesta. Ja aikataulussa on sitten syytä pysyä.
Erään eteläpohjalaisen kuntaliitoksen jälkeen paikkakuntalaiset loivat puskaradioon oman lukujärjestyksen: Joka kuukauren ensimmääsenä keskiviikkona tapellahan länsilairalla, paitti jos sattuu olemahan jouluaatto, perijantakina tapellahan itälairalla. Lauantakina tapellahan joka pualella. Kaikkina näinä aikoona poliisi on kaukana, ja ruma fallesmannihan tapettihin jo kauan siitte.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: