Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva: Antti Saraja

NUMERO 9 - 2012

Pääkirjoitus

Kääpä metsänhoitajana

Menneen ja olevan poluilla

Marjamiehen mielitietyt

Keskellä Suomea

Pulaa eläintalouden tajusta

Perttilän sillan korvalla

Jalokala naisekseen

PUUTARHA

Yhteistä hyvää ja kaunista

Terhosta tammeksi

Tarhuri istuttaa syksyllä

Aavojen aatosten mies

Kehityksen ohut kerros

TERVEYS

Yksikin juoppo ratissa on liikaa

Lähellä hoitamista

Oivalluksia keittiössä

Aistimatka yhdeksän salin asemalla

RUOKA

Lammasta syksyn pöytään

Voimistelukodin valveutuneet naiset

Sukellus heräämisen hurmaan

KÄSITYÖT

Pienet sievät

Kaunista ja kivaa kotiin

Luova hulluus ja rajallinen avaruus

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2012.



Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Pulaa eläintalouden tajusta

 

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja, tohtori Anne Ollila saa tapella susia, karhuja ja tietämättömyyttä vastaan. Petosuojelijoiden ehdotukset ovat joskus aivan orrella pysymättömiä.

Ainakin Lapissa tunnettu iskelmä Poromiehen suudelma koitui toiminnanjohtaja Anne Ollilan kohtaloksi. Rovaniemellä varttunut, äitinsä puolelta saamelaistaustainen nuori nainen rakastui jääsköläiseen poromies Kariin, ja he menivät naimisiin 1990-luvun alussa. Jääskön kylä on osa laajaa Rovaniemeä, noin 80 kilometriä keskustasta.

Määrätietoinen, nyt 38-vuotias Anne ei kuitenkaan jäänyt palkisia kiertävän miehensä eväsrepun täyttäjäksi, vaan opiskeli Lapin yliopistossa ensin kasvatustieteen maisteriksi ja väitteli myöhemmin yhteiskuntatieteiden tohtoriksi aiheenaan kotipaikan vaikutus nuorten tulevaisuudensuunnitelmiin.

Yliopistolla riitti pätkätöitä, mutta Kari innosti vaimoaan hakemaan Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan paikkaa.

”Noin 20 hakijasta lähes puolet oli naisia, mutta viidestä haastatellusta olin ainut nainen”, toiminnanjohtaja nyt muistelee. Takavuosina porotalousalaa pidettiin hyvin miehisenä.

Perheeseen kuuluu 18- ja 15-vuotiaat pojat. Kun vanhempi meni yläasteelle, hankittiin kakkosasunto Rovaniemeltä, muutoin koulumatkasta olisi tullut kohtuuttoman hankala.

Työviikkonsa Anne asuu Rovaniemen asunnossa, mutta viikonlopuiksi perhe matkaa Karin kotitilalle. Se sijaitsee korkealla töyräällä vapaan Ounasjoen rannalla. Rauhoittava virta näkyy sekä olohuoneen että keittiön ikkunoista. Ja kun astuu pihalle, korviin kantautuu alempaa Molkokönkään katkeamaton kohina. Kauniimpaa asuinpaikkaa on vaikea kuvitella.

Petovahingot ovat suurin ongelma

Idyllinen kotimaisema muuttuu raadolliseksi, kun Anne Ollila ajaa maanantaina työpaikalleen Rovaniemelle. Jopa valtakunnallisia uutisia ovat hallinneet kasvavat petovahingot. Sudet ja karhut ovat kiusanneet poronhoitoa, lammas- ja muuta karjataloutta. Ne ovat pelästyttäneet lapsensa koulutielle lähettäneitä vanhempia ja säikytelleet yksinäisiä lenkkeilijöitä. Lapset voidaan kuskata taksilla, mutta miten muut ongelmat ratkaistaan?

”Käymme päättäjätahojen kanssa jatkuvasti neuvotteluja, miten petokantaa voitaisiin harventaa. Poronhoitoalueen etelärajalla ja idässä sudet ja karhut ovat suurin ongelma. Niihin saadaan poistolupia, mutta yleensä vasta sitten kun on syntynyt mittavia vahinkoja.”

”Ahmat, jotka ovat todella säälimättömiä tappajia, on kokonaan rauhoitettu. Ne riehuvat käsivarren Lapissa ja muualla pohjoisessa. Ahmojen siirtojen mahdollisuudesta on keskusteltu useassa yhteydessä viime vuosina. Poronhoitoalueen eteläpuolella ahma ei juurikaan haittaa elinkeinoja, ja aiemmat siirtokokemukset ovat onnistuneet hyvin”, Anne kertoo.

Vaikein peto-ongelma on idän paliskunnissa Suomussalmelta ja Sallasta etelään päin. Paitsi poroja sudet tappavat myös lampaita. Kovasti asia nousi julkisuuteen, kun savukoskelainen poro- ja lammastilallinen, kansanedusta Eeva-Maria Maijala menetti katraastaan susien suihin kymmeniä lampaita.

 

Lue artikkeli loppuun Kodin Pellervon painetuilta sivuilta.

Teksti: Pasi Puuperä