Kannen kuva: Antti Saraja

NUMERO 9 - 2012

Pääkirjoitus

Kääpä metsänhoitajana

Menneen ja olevan poluilla

Marjamiehen mielitietyt

Keskellä Suomea

Pulaa eläintalouden tajusta

Perttilän sillan korvalla

Jalokala naisekseen

PUUTARHA

Yhteistä hyvää ja kaunista

Terhosta tammeksi

Tarhuri istuttaa syksyllä

Aavojen aatosten mies

Kehityksen ohut kerros

TERVEYS

Yksikin juoppo ratissa on liikaa

Lähellä hoitamista

Oivalluksia keittiössä

Aistimatka yhdeksän salin asemalla

RUOKA

Lammasta syksyn pöytään

Voimistelukodin valveutuneet naiset

Sukellus heräämisen hurmaan

KÄSITYÖT

Pienet sievät

Kaunista ja kivaa kotiin

Luova hulluus ja rajallinen avaruus

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2012.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kirjan kannet auki

Hasardihommia 3

Sanojen alamainen. Toim. Saska Saarikoski. Otava 2012.

 

Saska Saarikoski (s.1963) tekee pelin selväksi: Toisin kuin puoli Helsinkiä, en voi väittää tunteneeni Penaa hyvin. Lause kertoo, että Pentti Saarikoskella oli roolinsa; hänen ystävänsä moninkertaistuivat kuoleman jälkeen; ja hän ei ollut kaksinen isä.

Saska S. on viisissäkymmenissä, joten ei tässä perinteistä isänmurhaa olla tekemässä. Saska S. on kirjoittanut sympaattisen kirjan miehestä jonka hän oppi tuntemaan kirjoitusten kautta. Hän on löytänyt myös olennaisen korostaessaan Pentti S:n kirjoituksen ja ajattelun rytmiä.

Pentti S. ei ollut suuri ajattelija, mutta hänellä oli välähdyksensä. Politiikkaa hän tuskin tajusi, mutta eipä juuri ole tajuttu yhtä hänen avainrunoistaankaan (1962): minä haluan/ lakata olemasta/ ja minä haluan/ elää kommunistisessa maailmassa joka on yhtä eläintä. Säkeistä on rekisteröity kommunismi, mutta jo alkurivit ovat harhautuneen seurakuntanuoren sielusta. Käsitys kommunismista yhtenä orgaanisena eläimenä oli jo omana aikanaan kummallinen. Ei ihme, että Pentti S. päätyi Valamoon.

1960-luku on jauhettu kliseiksi, ja Saska S. toistaa tavanomaiset latteudet. Asiat eivät siitä kummene: ei Tuure Junnila ole edes nyt, postuumisti, oikeassa, ja radikalismin tragedia kiteytyy tässä: elokuussa 1968 kommunistijohtaja Aarne Saarinen oli ainut puoluejohtaja joka heti tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen. Taitaa olla jo vaikea ymmärtää, että Saarisella oli hiukan enemmän pelissä kuin Junnilalla.

Pentti S:n juopottelu ja kommunismi olivat skandaali; nyt kommunismia ei ole, ja juopottelusta kunniaa saavat vain rokkikukot, vaikka maassa on puolimiljoonaa viinan suurkuluttajaa. Saska S:n kirja tuli julki samaan aikaan kuin Lady Gaga kävi Helsingissä, ja kulttuurisivuilla Ladya käsiteltiin Saarikoskien kanssa rinnan.

Tämä jo antoi suhteellisuudentajua, ja niin antoi Sofi Oksasen kirjan julkistaminen Pentti S:n 75-vuotispäivän aikaan. Läsnä olivat presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Lenita Airisto. Sitä katsellessa alkoi suhtautua lempeämmin Pentti S:n hinkuun olla Urho Kekkosen suosiossa.

On niin pirun vaikea nähdä liki, ja kauas myös, mutta mitä itse asiaan tulee, Pentti S:n runot ovat yhä olemassa. Niistä lähinnä on kyse meille, jotka emme olleet Penan huonetta tai sukua, emme edes kavereita.

 

Teksti: Jarmo Uusi-Rintakoski