Pääkirjoitus

Mitä täällä tapahtuu?

Päivästä toiseen suomalaiset heräävät uutisten kertausharjoituksiin. Euroopan talouskriisin jaakailu alkaa muistuttaa mantraa, jolla on tarkoitus saada unenpäästä kiinni. Liemessä ollaan ja vellissä kellutaan, kyllä, on tullut selväksi.
Kotimaan uutisista kärkeen pääsevät vain suuret ja ahdistavat murhenäytelmät, kuten perhesurmat. Herääkin kysymys, mitä tässä maassa oikein tapahtuu. Kuinka paljon suoraan suomalaisia koskevia uutisia jää kertomatta. Mitä kaikkea EKP:n alle on hautautunut ja hautautuu vastakin?

Televisiossa Ylen pääuutislähetys saattaa kotimaan kohdalla kolmeksi minuutiksi juttua juttuun potkulaudan kätevyydestä. Kolme minuuttia kuvaa ja sanaa ei ole tovi, se on pitkä aika, pankaapa vaan merkille.

Joskus, tosin ani harvoin, lähetyksessä lähes päästään maakuntiin, jopa sellaisiin joissa ei ole kaivostoimintaa eikä ydinvoimalaan liittyviä hankkeita. Eräänä iltana katselija oikein valpastui, kun uutisten lukija rupesi puhumaan sienistä ja sienestyksestä. No nyt! Kohta nähtäisiin pitkästä aikaa, miltä muualla näyttää.

Mutta mentiinkö maakuntiin ja metsiin? Mentiinkö Suomeen? Ei. Kuvausryhmä pääsi Helsingin Pasilasta Helsingin Paloheinään, Keskuspuistoon kolmen neljän kilometrin päähän. Ja kyllä tuli selväksi: ihanaa on, ihan mieletön fiilis. Olisi tuohon minuutti piisannut. Ja suoraan sanottuna ilmankin olisi pärjätty.

 

Säätila on lähes eurokriisin veroinen kestoaihe. Nythän on ollut sellaista, nimittäin jonkinlaista. Kun pääkaupungissa sataa kahtena peräkkäisenä päivänä räntää, uutistoimittaja nappastelee lämmitetyllä Aleksanterinkadulla kyselemässä, miten ihmiset aikovat ratkaista sään heille aiheuttamat ongelmat.

Maakunnissa pitää vettä tulla kuukausi yhtä soittoa taivaan täydeltä, pitää upota taloja ja mädäntyä satoa peltoon tuhansia hehtaareja ennen kuin Yleisradiosta liikenee kamera paikalle.

Rahasta ei ole kysymys. Kysymys on ohjelmapolitiikasta.

Olisi mukava päästä television matkassa uutiskierrokselle omassa maassaan. Yhdessä ja reaaliaikaan – kuka maan missäkin kolkassa – huomattaisiin, että tätä meidän heimoammehan yhä asuu siellä sun täällä. Nähtäisiin kotimaan kulmakuntia, kaupunkeja, kirkonkyliä, maaseutua. Kodin Pellervohan näin tekee, mutta kyllä vastaavaa on kohtuullista odottaa kansalaisten varoin pystyssä pidettävältä Yleisradioltakin.

Kun katsoja väsyy televisiouutisten jankutukseen, hän ottaa esiin päivälehden ja silmäilee sen uutisantia. Päästään juttuun kotitalousvähennyksestä. Näin kommentoi vähennyksiä päähallituspuolueen edustaja: ”Ajamme kasvua luovia ajatuksia, joista keskeisinä tutkimuksen ja kehityksen verovähennykset ja niin kutsuttu bisnesenkelivähennys.” Bisnesenkelivähennys!

Usko, Toivo ja Hentun Liisa.

 

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars