Kannen kuva: Antti Saraja
NUMERO 9 - 2012
Pääkirjoitus
Kääpä metsänhoitajana
Menneen ja olevan poluilla
Marjamiehen mielitietyt
Keskellä Suomea
Pulaa eläintalouden tajusta
Perttilän sillan korvalla
Jalokala naisekseen
PUUTARHA
Yhteistä hyvää ja kaunista
Terhosta tammeksi
Tarhuri istuttaa syksyllä
Aavojen aatosten mies
Kehityksen ohut kerros
TERVEYS
Yksikin juoppo ratissa on liikaa
Lähellä hoitamista
Oivalluksia keittiössä
Aistimatka yhdeksän salin asemalla
RUOKA
Lammasta syksyn pöytään
Voimistelukodin valveutuneet naiset
Sukellus heräämisen hurmaan
KÄSITYÖT
Pienet sievät
Kaunista ja kivaa kotiin
Luova hulluus ja rajallinen avaruus
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2012.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Yhteistä hyvää ja kaunista
Vain kolmisen kilometriä Kouvolan keskustasta, ja ollaan Lehmuspuistossa. Palkittu rivitalopiha on kesäparatiisi parhaimmillaan, muttei ilman kovaa työtä. Yhteistahtoakin tarvitaan.
Neljän rivitalon taloyhtiö Kouvolan Rekolassa, Palovartijantie 12:ssa on saanut nimekseen Lehmuspuisto. Vuonna 1989 valmistunutta 21 asunnon kokonaisuutta tuskin tuntisi entiseksi, niin paljon sen kerrotaan 22 vuodessa muuttuneen. Voisi jopa sanoa, että kasvaneen ja kehittyneen.
Alkuperäisiä asukkaita on taloyhtiössä neljä, ja heistä jokainen vakuuttaa viihtyvänsä vastakin. Samaa sanovat myöhemmin muuttaneet.
Vuonna 2011 taloyhtiö palkittiin Kouvolan Meidän oma piha -tunnustuksella, mikä tuntuu erityisen hyvältä. Niin paljon on töitä yhteisen viihtyvyyden eteen tehty.
Kymmenen palvelusvuoden jälkeen taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuuspestistä luopunut Leena Mäkinen ei ole alkuperäisasukas, mutta on viihtynyt pitkään talossa. Hän muistaa mainiosti pihan kurtturuusuajat, ja sen, miten niistä lopulta alettiin pyristellä irti. Kiitos kuuluu yhdelle viherpeukaloasukkaalle, jota tässä kutsuttakoon Tuula-rouvaksi.
”Hän oli seinänaapurini, mutta muutti muualle seitsemisen vuotta sitten. Hän se alkoi puhua, miten vanhanaikainen pihamme oli, ja niinpä hallitus päätti kysyä kunkin asukkaan mielipiteen: Mitä pihalle pitäisi tehdä?”
Tuula-rouvalla oli ainoana esitys, jota voinee pitää nykykokonaisuuden lähteenä. Leena harmitteleekin, että idean äiti ei itse päässyt nauttimaan tuloksista. Pihapalkintojuhliin Tuula totta kai kutsuttiin.
Terassisooloilu sallittu
Kokonaisuus hahmoteltiin muutaman selkeän pääväylän varaan, jotka sittemmin saivat nimiäkin, kuten Tuijalinja ja Kivi-mäntylinja. Ensin piti kuitenkin repiä kurtturuusut.
”Päätimme pitää kiinni siitä, että ihan mitä tahansa ei yhteiselle pihalle saa tehdä. Terassi toki on kunkin omaa aluetta”, Leena selvittää ja myöntää viestin menneen perille toisinaan paremmin, toisinaan hiukan huonommin.
Alku oli muutenkin monin tavoin tiukkaa vääntöä. Esimerkiksi muhkeiden kivien siirtoon tarvittiin lähinaapurin, maanviljelijä Veikko Laurilan traktoriapua. Isoja kiviä kertyi pihalle kaikkiaan viisi.
Talkoisiin kokoontuu yhäkin kiitettävästi väkeä. Kaikkiahan ei koskaan saada mukaan, toteavat sekä Leena että nykyinen puheenjohtaja Teemu Munne.
Suuria talkoorypistyksiä ovat olleet muun muassa kaikkien neljän talon puuosien maalaus, mistä kertyi noin 15 000 euron säästö. Yhteisvoimin on niin ikään siistitty pihaa ja parkkipaikkoja.
”Enää ei niin isoja talkoita ole ollut tarvis järjestää. Joskin aina syksyisin tilataan pihan perälle lava, jolle kootaan puu- ynnä muuta roinaa. Keväällä ei lavaa tarvita. Joka tapauksessa molempia talkoita seuraavat illanistujaiset”, Leena selvittää. Istujaiset suunnitellaan porukalla, eikä niissä kesken lopu syötävä, ei juotava. Hankinnat hoituvat nyyttikestipohjalla, ja kaikki ovat tervetulleita.
Teksti: Hannele Niemi
Lehden sivuilla lisää työnjaosta ja yhteisvoimin tehtävistä hommista.