Kannen kuva:
Merja Alastalon kuvasi Tapani Lepistö

NUMERO 9 - 2013

Pääkirjoitus

Kipin kapin Kauhavalle

Rehevä rajapitäjä

TERVEYS
Terveyskeskusten hurskas kurjuus
Voimaa laumasta
Riski periytyä

Aikuinen nauttii opiskelusta

Niin kuin hyvältä tuntuu

PUUTARHA
Hiekkaan hurmaantunut
Kauden viimeiset

ASUMINEN
Kotona taas

Käsivarren peukalossa

Papin poika taivaanmaalarina

RUOKA
Makujen runsasta satoa

KÄSITYÖT
Syksy hehkuu
Vienoa, hienoa huovasta
Kavereista parhaat
Levollista lattialle
Oiva pari pöytään

ILOKSI
Paikka sievälle syksylle

Orsilla tavataan

Ne lähtevät nyt

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Koti maalla
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 17.10. ja Maatilan Pellervo 3.10.2013

Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kauden viimeiset

Valikoidut hedelmät pannaan talvivarastoon jatkamaan kypsymistä. Ennen kovia pakkasia korjataan tyrni-, aronia- ja kvittenisato.

'Amorosa' poimitaan syys-lokakkuun vaihteessa varastoon kypsymään. Kuva Leena Nurmi

Syyspuutarhan viimeinen sadonkorjuu sujuu mutkattomimmin kuivina aamupäivinä, silloin hedelmien ja marjojen aromitkin ovat parhaimmillaan.

Hedelmien kypsyyttä voi arvioida väristä: lehtivihreän määrä hedelmässä vähenee ja peiteväri lisääntyy. Myös siementen muuttuminen tummakuorisiksi kertoo tuleentumisesta, joskaan ei kaikilla lajikkeilla.

Ylen pitkään puussa roikkuneet hedelmät kypsyvät liikaa ja putoavat. Marja-aroniat, tyrnit ja ruusukvittenit pysyvät melko tiukasti oksissaan, niinpä variseminen ei olekaan valmiin merkki.
Yöpakkasissa jäätyneiden hedelmien annetaan sulaa ennen poimimista.

Hedelmien sadonkorjuu

Kesäomenat valmistuvat jo elokuun alussa ja sadonkorjuu loppuu viimeistään lokakuun lopussa. Syys- ja talviomenat kerätään ennen pakkasia mieluummin puusta kuin maasta. Pudokkaat säilyvät huonommin kuin hellästi oksistosta kerätyt.

Ensimmäisinä putoavat toukansyömät: kohta on aika poimia myös terveet hedelmät. Jos omenan kanta on vielä tiukasti kiinni oksassa, hedelmä ei todennäköisesti ole kypsä. Talviomenat poimitaan hieman raakoina, sillä ne tuleentuvat lopullisesti varastoinnissa.

Omenat lajitellaan. Vahingoittuneet kuivataan tai soseutetaan pikimmiten. Parhaimmat yksilöt kääritään haihtumiselta suojaavaan silkkipaperiin ja pakataan laatikoihin kanta ylöspäin.

Sopivia varastoja ovat maakellari, vintti ja kuisti. Tärkeää on tasalämpöinen, ilmava, tasaisen kostea tila. Kuivassa ilmassa sato rypistyy. Hedelmiä ei säilytetä perunoiden, sipulien tai juuresten kanssa, koska tuotteet ottavat helposti toisistaan makua. Lisäksi omenat erittävät kasviksia vanhentavaa etyleeniä.

Päärynät korjataan ja varastoidaan samalla tavalla kuin omenat. Talvilajikkeita ovat muun maussa Belgian luonnosta löydetty ’Flemish Beauty’, venäläiset uutuudet ’Gera’ ja ’Jakolevskaja’ sekä suomalainen maatiaiskanta ’Kustavi’.

Muumiotauti mädättää

Viimeistään sadonkorjuun jälkeen kannattaa hedelmätarhassa huolehtia omenaa ja päärynää vioittava omenaruven ja muumiotaudin torjunnasta.

Omenaan tummia, helposti halkeavia laikkuja aiheuttava sieni talvehtii varisseissa lehdissä. Tauti leviää helposti varsinkin kosteina kesinä. Riesan torjumiseksi on paras valita kestäviä lajikkeita ja hävittää tautiset lehdet syksyllä polttamalla tai hautaamalla.

Muumiotauti ruskettaa ja mädättää. Hedelmien pinnalla näkyy myös vaaleita, kehämäisiä itiöpesäkkeitä. Sieni talvehtii pudokkaissa. Tautia torjutaan hävittämällä saastuneet kasvinosat ja keräämällä vioittuneet omenat sekä puusta että maasta. Kompostiin niitä ei pidä laittaa.

Terveelliset tuttavat

Runsaasti kivennäisaineita ja jodia sisältävä marja-aronian musta sato valmistuu melko myöhään, usein vasta syyskuun lopussa. Marjat kerätään joko riipien tai terttuineen. Karvaita parkkiaineita sisältävä aronia ei sovellu tuorekäyttöön, mutta marjoista saa maukasta höyrymehua ja omenaakin mehuun voi yhdistää. Karvaus häviää myös marjat kuivattamalla.

Pektiinipitoisina marjat sopivat erinomaisesti hilloihin ja hyytelöihin. Kotiviineihin aronia antaa syvän tummanpunaisen värin.
Tyrnin oranssit marjat sisältävät runsaasti C- ja E-vitamiineja, arvokkaita rasvahappoja sekä erityisesti flavonoideja.
Luonnon tyrneissä on paljon piikkejä ja marjat ovat tiukasti kiinni versoissa. Kasvista onkin jalostettu piikittömiä ja vähäpiikkisiä lajikkeita, joilla on poimintaa helpottavat pitkäkantaiset, suuret marjat.

Koska tyrni on kaksikotinen, on puutarhaan istutettava sekä emi- että hedekasveja. Auringossa viihtyvät emipensaat alkavat tuottaa satoa noin nelivuotiaina. Luonnontyrnin marjat kypsyvät lokakuussa ja viljeltyjen lajikkeiden satoa korjataan elokuun lopulta lokakuulle.
Versoja vahingoittamatta marjoista voi puristimella puristaa mehun suoraan astiaan tai leikata marjat yksitellen pienillä saksilla. Jäätynyt sato on helppo kerätä, mutta silloin laatu ja kiinteys kärsivät.

Monikäyttöinen kvitteni

Japaninruusukvitteni menestyy Etelä-Suomessa ja sitä kasvatetaan lähinnä koristeena oranssinpunaisten kukkiensa vuoksi. Muhkuraiset, pienet ja kovat hedelmät kypsyvät syys-lokakuun vaihteessa. Silloin hedelmien väri muuttuu kullankeltaiseksi ja tuoksu on voimakkaan sitruunainen.

Hedelmät sisältävät runsaasti pektiiniä, hedelmähappoja ja C-vitamiinia, mutta vain vähän sokeria. Kvitteni sopii mehun, hillon, soseen, viinin ja liköörin valmistukseen. Jos pakkaset uhkaavat, voi vielä raa’at hedelmät kypsyttää sisätiloissa.

Ennen käyttöä hedelmistä poistetaan haitallisia aineita sisältävät siemenet. Kvittenistä on jalostettu tuotantoon sopivia vähäokaisia lajikkeita, kuten latvialainen ’Cido’ sekä kotimaiset uutuudet ’Sirius’ ja ’Venus’, joista satoa saadaan jo elokuun lopussa. ’Sirius’ tuottaa hedelmiä yksinäänkin, mutta on satoisampi jos ristipölytyksessä on kumppanina ’Venus’.

Puolukkaa puutarhaan

Puolukkaa voi viljellä myös puutarhassa. Suurimarjaisia ja satoisia metsämarjakantoja saa useimmista taimimyymälöistä. Koska puolukka hyötyy ristipölytyksestä, kannattaa istuttaa kahta eri kantaa tai lajiketta.

Ruotsalainen ’Sanna’ antaa satoa jopa 2–3 litraa neliöltä. Puolet vähemmän tuottavaa ’Sussia’ istutetaan vain pölyttäjäksi.

Puolukka kukkii ja antaa parhaan sadon aurinkoisessa paikassa. Maan pH:n pitää olla alle 6. Kasvualustaan lisätään tarvittaessa hapanta turvetta. Lannoitusta ei tarvita: liian rehevä kasvu vähentää marjojen muodostumista. Rikkakasvien kanssa hidaskasvuinen puolukka ei pysty kilpailemaan.

 

Teksti: Leena Nurmi